"Oh, hupaisuuden vuoksi niin… mutta ei se myöskään todista, ett'ei pidä auttaa lähimmäisiään", väitti D. Ei vaan saa olla tuhma!
"Sitä tulee tuhmaksi, niin pian kuin vehkeilee auttaakseen ihmisiä. Tule sinä vaan minun luokseni, jos olet pulassa, ja jos sinä onnistut saamaan minut liikutetuksi, voit olla varma vankeudesta tai pyövelin pölkystä aina sen mukaan kuinka avuliaaksi minä itseni tunnen. Ihminen on kurja laitos, ja minä olen kaikista kurjin — hyvää yötä!" Ja hattu syvällä silmillä ja kädet taskuihin painettuina syöksähti Markus Larsson ulos ovesta ja riensi pitkin askelin katua ikäänkuin hän olisi tahtonut juosta pois kaikesta, mikä muistutti häntä onnettomasta luotsista.
KANSALLINEN SIVISTYSLAITOS
Kansallisteatterin kansliassa lyö kello yksitoista. Muutamien nuorten harjoituksiin aikovien näyttelijöiden täytyy mennä odoteltuaan tunnin Kuninkaallisen Majesteetin hovisoittokunnan ja teatterin kansallisjohtajaa.
Heti sen jälkeen tulee sihteeri, joka ei ole ennen ehtinyt, koska hän on ollut virantoimituksessa siviiliviraston eläkelaitoksessa. Selitettyään vahtimestarille, ettei johtokuntaa voi tavata ennen kahta, istautuu hän kirjotuspöytänsä ääreen ja alkaa sepustaa johtavaa kirjotusta hovilehteen. Johtokunnan hänen kirjotettavakseen antaman aineen nimi oli:
Kansallinen sivistyslaitos. Ja hän kirjotti:
"Ei tapahdu ensi kerran, että pyhyyttä häväisevät kädet solvaavat kansallissivistyksen temppelipihoja ja Kustaa III:nen luomaa." Kynä seisahtui. Hänellä ei ollut huono pää, ja hänen aivonsa suvaitsivat työskennellä omin päin kynän kulkiessa. Ja aivot ajattelivat: Kustaa kolmannen luoma! Mikä aihe! Ruotsalainen teatteri oli olemassa 200 vuotta ennenkuin Kustaa III:s kutsui maahan saksalaisia säveltäjiä. Kustaa kolmannen luoma! Onko pyhän häväistystä jonkun solvaaminen sentähden, että se oli Kustaa kolmannen työtä? Yksinvaltius väärän valan teossa, väkiviinavirta, garcons bleus, korulauseparsien käytäntöön ottaminen julkisessa elämässä, sydämmettömät sotaretket olivat myöskin Kustaa kolmannen luomia, eikä 1809 vuoden miehiä, jotka kävivät niiden kimppuun, ole pidettävä pyhän häväisijöinä. Tämä on siis korupuhetta! Niin ajattelivat aivot, mutta kynä ei pyyhkinät lausepartta vaan jatkoi ominpäin:
"Sata vuotta on kulunut siitä, jolloin nämä portit avattiin ja nyt tahdotaan ne sulkea ikuisiksi ajoiksi! Onko tämä totta! Me emme sitä usko! Me toivomme ja uskomme täydestä sydämmestämme, jos nimittäin asia kehittyy siihen, että temppeli on tieltä laastava, kaikkien yhtenä miehenä kokoontuvan sen ympärille huutaen: älkää koskeko pyhäkköön! Kuninkaallisen luojan henki liikkuu vielä vetten yli ja lausuu: tulkoon valkeutensa. Ja pyhän häväisijät saavat kahdesti miettiä ennenkuin murtavat kivenkään kuninkaallisesta muistomerkistä!"
Kynä pysähtyi taas! "Annas minun ajatella", sanoivat aivot.
"On niin aikaista", sanoi kynä! Mutta aivot ajattelivat. Kuninkaallinen muistomerkki? Siinähän oli kovin paljon kuninkaallista ja meidänhän piti puhua kansallisesta sivistyslaitoksesta!