Amalia. Minulleko kirkkoherran valitsemisen? laskette leikkiä!
Majuri. En ensinkään, sillä olen täydellisesti vakuutettu siitä, että ymmärrätte paremmin semmoiset asiat kuin vanha husaari.
Amalia. Mitä miesten hengenlahjoista arvelen, sen kyllä voin teille sanoa, mutta mennä heille —
Majuri. Ei ole takaamista! Mitäpäs, jos teidän sydämenne siihen sekaantuisi? Ette ole vielä koskaan rakastanut.
Amalia. Kukapa tietää!
Majuri. Todellakin' Olisitte siis rakastanut?
Amalia. Niin luulen.
Majuri. Häkissäkö tätinne luona?
Amalia. Tahdon ilmoittaa teille sydämmeni salaisuuden, vaikka kenties nauratte sille. Meitä vastapäätä asui —
Majuri. No, kuka sitte?