Revolveripari oli mitä mainiointa laatua, parasta amerikalaista tekoa, niiden luodit noin sormenpään kokoiset, huippupäiset. Kylläpä näillä kelpaa itseään puolustaa, jos tarvis tulee, mietiskelin itsekseni. Tikari oli hienointa ja parhainta tekoa sekin, pituudeltaan oli sen terä 10 tuumaa, pää kauneilla hopeakoristuksilla varustettuna. Olipahan siinäkin ase, joka oikein sydäntäni ilahutti; enpä nyt luullut pelkääväni ensi hädässä. Jospa vielä olisin uskaltanut mennä kylään, että olisin saanut ostaa hyvän kiväärin, arvelin, niin kyllähän sitten kelpaisi täällä aarniometsissä elellä.
Tarkastelin sitten lompakkoja. Isännän lompakossa löytyi 80 dollaria, jotka lompakon keskellä olevista muistilehdistä näin olevan niiden kahden ruotsalaisen matruusin kuukausipalkat, mitkä hän juuri äsken oli myönyt. Vastaavina näitä summia toisella vastakkaisella sivulla olivat seuraavat summat: "19 $ tupakkaa 1 dol. 75 cent. tulitikkuja 25 cent., 1 lusikka, 1 kahvimuki, voirasia y.m. pieniä tarpeita 2 doll. 50 cent., sekä lopuksi makuuvaatteet 1 doll. 50 cent. ja 3 päivän ruoka ja asunto 2 dollaria". Loppusumma, mitä vielä oli jäljellä, oli merkitty vaivanpalkkion nimellä, s.o. puhdas voitto, mitä merimiesmajan isäntä oli tästä miehestä hyötynyt.
Toisen miehen tili oli melkein samanlainen. Siis 3 päivästä tuo veren-imijä oli kahdesta miehestä hyötynyt 64 doll. eli 320 Suomen markkaa. Sievä tulos kyllä, eikä haitannut, jos minäkin sain osan noita helposti ansaittuja rahoja.
Samassa taskukirjassa näin myös muun muassa tilin, jonka mukaan hän oli tilanomistaja Brandilta kantanut siltä ajalta, minkä me hänen tilallansa maantöissä olimme, 50 cent. päivältä mieheltä, eli yhteensä 75 doll. eli 375 Suomen markkaa.
Nämä nähtyäni rauhoittui omatuntoni vallan levolliseksi. Kyllä oli mies meistä hyötynyt. Omia rahojani, sekä toverieni että omalla hiellä tienatuitahan olin ottanutkin.
Olin ensin päättänyt hävittää lompakot; mutta nämä nähtyäni päätin pitää ne tallella vastaisen varaksi todistajina noita rosvoja vastaan, jos itse kiinni joutuisin.
Runnarin lompakossa oli vain parikymmentä dollaria pientä rahaa ynnä sieviä tilejä, jotka osoittivat, ettei hänkään ollut välikappaleita valinnut, kun rahoja oli tienattavissa ollut.
Tupakat ja piiput, merimiehelle tärkeimmät tarpeet, löysin myös runnarin taskuista.
Otettuani viinikulauksen näin tyydyttävien tarkastuksieni tulosten päälle, katsastin revolverit, asetin ne pääni alle ja paneuduin levolle ensikerran seikkailijana Amerikan aarniometsässä, onnellisena kuin häkistä päässyt lintu, ja nukuin vaaroista huoletonna iltapäivään saakka, niin että herätessäni jo alkoi hämärtää.
Syötyäni vahvan illallisen mukana olevista eväistäni, kokosin tavarani ja aloin taasen varovaisesti kulkea rautatietä pitkin; mutta pian jo rohkenin pimeämmän tultua ruveta vapaammin liikkumaan.