Kaarle Fredrik Berghin vanhat runot.

A. I. Arvidssonin kokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa säilytetään eräs vanhoja runoja sisältävä, 22 sivun suuruinen foliovihko, joka on merkitty n:o 488 a). Käsialasta huomaa, että kokoelma on viime vuosisadalta, mutta itse käsikirjoituksessa ei ole mitään, joka osottaisi, mistä Arvidsson on sen saanut, tai kuka runot on muistiinpannut. Onneksi on Arvidsson kuitenkin kopioinnut alun käsikirjoituksesta ja kopion ensimäisen sivun yläreunaan kirjoittanut "M[anu]s[kri]pt af Bergen" (ks. käsikirj. 486 b) n. 5), jonka avulla saamme selville, mistä runot ovat. Lokak. 5 p. v. 1819 kirjoittaa Arvidsson ystävällensä, lehtori E. A. Crohnsille, jonka kanssa hän kesällä oli kerännyt runoja Pohjois-Savossa, että hän kotimatkallansa erehdyksestä kulki Suonenjoen Bergin ohi ja joutui Rautalammin pappilaan, missä Boucht[21] kaikella muotoa lupasi hankkia hänelle Bergin runokokoelman (ks. C. G. Estlander, Adolf Ivar Arvidsson som vitter författare, s. 42). Että Bergiltä saatu Arvidssonin kokoelmassa tavattava käsikirjoitus on sama kuin se, josta kirjeessä puhutaan, ei voi epäilystä olla, eikä ole vaikeata päättää, kuka Berg oli, sillä kysymykseen saattaa tulla ainoastaan Suonenjoen kappalainen Kaarle Eredrik Bergh.

Kaarle Fredrik Bergh oli Porthanin aikalaisia hänkin, mutta nuorempi kuin edellisen runokokoelman pelastaja Törnudd. Hän oli syntynyt v. 1763, tuli ylioppilaaksi v. 1785, papiksi v. 1788 ja pitäjänapulaiseksi Suonenjoelle v. 1793, jossa hän vaikutti, vuodesta 1798 asti kappalaisena, enemmän kuin puolen vuosisataa kuolemaansa saakka v. 1844. Bergh oli innokas jumalansanan selittäjä, mutta harrasti sen ohessa myös suomen kieltä, ollen noita, nyt usein unhotettuja, entisaikoina eläneitä suomenmielisiä, jotka varmasti uskoivat suomalaisen Suomen tulevaisuuteen ja hengen silmillä näkivät onnellisemman ajan isänmaalle koittavan kuin missä heidän itse oli sallittu elää (ks. Biogr. nimikirjan lähteitä Historiallisella Seuralla).

Mitenkä Bergh on saanut käsikirjoituksen, joka osallansa osottaa hänen suomalaisten harrastustensa laatua, emme nykyisillä tiedoillamme voi täydellisesti selittää. Runojen kieli on Savon murretta, joten ensi katsauksella olisi valmis luulemaan, että Bergh on ne Pohjois-Savossa kansan suusta muistiinkirjoittanut. Mutta runot eivät ole Berghin keräämät. Huomattuani kokoelman toisen runon olevan yhtäläisen sen tulen synnyn kanssa, jonka Ganander kertoo Mythologia fennicassaan kappaleessa "Aloen-järvi", aloin verrata käsikirjoitusta Porthanin aikuisiin runoihin, ja vertauksen tulos on, että samalla tavalla kuin Törnuddin runot voi näyttää olevan Porthanin ajalta, saattaa todistaa, että Berghin käsikirjoitus on ollut tunnettu Porthanille, Lencqvistille ja Gananderille jo ennenkuin hän tuli ylioppilaaksi. Oikeinkirjoituksesta kuitenkin heti näkee, että Porthan ja hänen aikuisensa kansanrunoudentutkijat eivät ole runoja muistiinkirjoittaneet. Sitä todistaa myös kokoelman toisessa runossa kahdesti tavattava säe acka wanha wäinämöinen (ss. 64, 85). Väinämöisestä puhuttaessa sanotaan teoksessa "De superstitione veterum fennorum", että tätä oli arveltu Veinemoiseksi, johon ajatukseen muutamat olivat siihen määrään taipuvaisia, että eräskin runossa, missä muissa toisinnoissa oli ucko Wäinämöinen aina kirjoitti acka Weinemoinen (ks. De superst. vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 63). Jos Porthan tai Lencqvist itse olisivat edellämainitut säkeet muistiinpanneet, eivät he olisi näin kirjoittaneet. Että Ganander ei ole runoja kerännyt, osottaa se, että hän säkeen Jumalan sufwemallen (ks. n. 8 s. 69) lukee sanakirjassansa Jumalan suurellen maallen (ks. sanaa Latu), ja antaa aivan vääriä selityksiä säkeihin Ällä ljko linnan kylfwi (lue: Yöllä Liiko liinan kylvi) (n. 2 s. 41) ja Sapi hyhämöitelöpi (lue: Saapi hyyhämöittelööpi) (n. 2 s. 56). Edelliseen täytyy sovittaa selitys "Yöllä liku lijnan kylwy — pro _likosi, på en natt blötes lijnet", ja todennäköisesti on jälkimäinen antanut aihetta lauseparteen "Sappi hyhämöittelee gallan fräser, upstiger" (ks. Sanakirja, sanat Likoan, Hyhämöittelen.[22]

Käsikirjoitus ei ole Berghin tekemä kopio, sillä hänen jälkeenjääneissä papereissaan on käsiala toisenlaista.[23] Useat Porthanin aikuiset yksityiset runosäkeet viittaavat aivan samanlaisiin alkumuotoihin kuin tässä käsikirjoituksessa tavataan (vrt. esim. n. 1 s. 25, n. 2 s. 94, n. 9 s. 12, n. 10 s. 15, n. 14 ss. 1, 5 vastaaviin säkeihin Porthanin, Lencqvistin ja Gananderin teoksissa), mutta alkuperäinen käsikirjoitus ei Berghin runokokoelma nähtävästi kuitenkaan ole, vaan kopio, siinä kun on koko joukko virheellisiä muotoja, joita täytyy katsoa kopioitsijan tekemiksi. Sellaisia ovat: 1) lammi tanderehen pro: tammi t. (n. 1 s. 12); 2) tuimenia laimenia pro: t. taimenta (n. 2 s. 40); 3) lannerta taivoittamatak pro: tannerta t. (n. 14 s. 58); 4) itek aiwollen asihin pro: i. airollen a. (n. 2 s. 62); 5) eij kärsi käsin wuoetta pro: e. k. k. ruwetta (n. 2 s. 86); 6) parta minulla eijsa pro: p. rinulla e. (n. 2 s. 100); 7) suo muron murotottawia pro: s. m. murottaria (n. 4 s. {17}); 8) kylmä kylmiä kiriä pro: k. k. kiwiä (n. 5 s. 16); 9) siralla siansi harjas pro: siwalla s. h. (n. 14 s. 76); 10) makeasti märotellen pro: m. mänottelen (n. 10 s. 39); 11) nousi ennen einke xuko pro: n. e. eineh Euko (n. 1 s. 18); 12) kollmella konsulalla pro: k. kokon s. (n. 2 s. 10); 13) kolut k[ertow]a kesäsä pro: kolmet k. k. (n. 2 s. 25); 14) kuras perän pitäjä pro: kukas p. p. (n. 2 s. 60); 15) ennen onpa nousemata pro: e. noijan n. (n. 1 s. 20); 16) kifwien kaskella mäkeä pro: kifwi on k. m. (n. 2 s. 138); 17) Rauta rehki kilta kilpi pro: R. r. kulta k. (n. 4 s. 1); 18) pähi pellon pengeresä pro: päsi p. p. (n. 4 s. 35); 19) kumauta konojela pro: k. kongela (n. 9 s. 13); 20) suficen misa solissan pro: s. muisa s. (n. 12 s. 4); 21) ahafwa kahulliseksi pro: a. kähulliseksi (n. 14 s. 6); 22) yhen sanan sapuilla pro: y. saunan s. (n. 14 s. 15); 23) pästen penillä sulilla pro: päsken p. p. (n. 14 s. 46); 24) mahan mättaittömähän pro: m. mättäittömähän (n. 14 s. 62); 25) wilja andaisa wihastuk pro: w. andaija w. (n. 18 s. 4). Erehdysmuodot n. 1-10 ovat aivan silminnähtävästi syntyneet siten, että kirjoittaja, kun ei tuntenut sanojen merkitystä, sekoitti t:n ja l:n sekä r:n, n:n ja w:n toisiinsa, jotka olivat alkuperäisessä käsikirjoituksessa epäilemättä epäselvästi kirjoitetut ja siten hyvin toistensa näköisiä. Käsikirjoituksessa eroaa t l:stä muussakin kuin viivassa, niin että se ei ole yksin tämän poisjäämisen kautta syntynyt. Mitä n. 6:teen tulee, ei ole luultavaa, että Lencqvist ja Ganander olisivat lukeneet rinnalla ja rinnolla (ks. alemp. vert.), jos käsikirjoituksessa olisi ollut minulla. N. 7:ssä on Gananderilla sekä Mythologia fennicassa (ks. s. 48) että Sanakirjassa murottaria pro: murotottawia (ks. Sanakirja, sana Murottaria). N. 10:ssa on Gananderilla manottelen pro: märotellen (ks. Sanakirja, sana Manottelen). N. 11:ssä on teksti kokonaan turmeltunut; Gananderin sanakirjassa tavataan sana Eineh-Euhko, joka selitetään "emäntä joka eineen valmistaa, matmor, mater familias." Säkeen alku ja loppu sopii hyvin yhteen tämän kanssa, ja x:ksi on kopioitsija voinut lukea saksalaisen E:n. N. 15. Että onpa on luettava noijan, todistaa Gananderin Sanakirjan säe Ennen Nojjan nousemata (ks. sanaa Nousu). N. 17. Sanaa kilta pro: kulta, joka tavallinen sana tavataan tässä paikassa Porthanilla, Lencqvistillä ja Gananderilla (ks. alemp. vert.), on vaikea ajatella muistiinpanijan tekemäksi. N. 18:ssa voi päsi:sta, hyvin tulla pähi, sillä saksalainen s ja h ovat hyvin toistensa näköisiä. N. 23:ssa oli helppo lukea pästen pro: päsken, kun sk- ja st-yhtymillä ei epäselvästi kirjoitettaessa ole suurta eroa saksalaisessa kirjoituksessa.

Ne tämän käsikirjoituksen säkeet, jotka tavataan Porthanin aikuisissa teoksissa, ovat runoja myöten lueteltuina seuraavat:[24]

1. Perustussanoja.

S. 1:
Aukaisen sanani arkun.
Vrt. Sanakirja, sana Sanainen:
Aukaisen sanaisen arkun.

Ss. 6-10:
Leneckö minusa miestä,
Uckon poiasa urosta,
Wangamoisesa waroa,
Tämän pulman purkajata,
Tämän jaxon jaxajata.
Vrt. Mythologia fennica, s. 100:
Lieneekö minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Wangamoisessa waroa?
Tämän pulman purkajata,
Tämän jaxon jaxajata? — —

Ss. 13-14:
Ettei noita kyllin soisik,
Kaihi wiljata witoisik.
Vrt. Sanakirja, sana Kaiha:
Jott ej noita kyllin soisik,
Kaihi wiljalta witosik.