Ei sanat sanohin puutu,
Wirret veisaten vähene,
Sanan laskusa sanovat,
Sauvon syvät Suomalaiset.
Wan mun puuttupi puheni, 5
Laulu virteni lacapi,
Sill on mulla mustat päivät
Covat kyllä caicki Choulut,
Sill on kipu kinttahasa,
Sillä vamma varpahasa, 10
Suoni sormia vetäpi,
Peucalota pacottapi,
Muret mieldä muuttelepi,
Aivoan ajatuttapi,
Pää on kieleni kipiä, 15
Cuiva curckuni käriä,
Sydän rinnasa sysäpi,
Hengi huonon huohottapi,
Eipä raiku raskas rinda,
Culje Curjan curcku torvi, 20
Waicka ainoiset asiat,
Wielä varsin vaatisivat,
Sijs minä vihdoin vijmesexi,
Rucouxen rohkiasti,
Cannan Callihin etehen, 25
Caickivallan Camarihin:
Anna Herra andehixi,
Laske lahjaxi Jumala,
Että lausun lapsen lailla,
Alla angaran elämän, 30
Poika parca puhun näistä,
Walittanen vaikiasti,
Tuimista vihasi töistä,
Costoistasi covimmista,
Jotka syndim' syngeimmät, 35
Jlman armot ansamehet,
Anna synnit andehixi,
Muista muinainen tapasi,
Laske laumas laitumelle,
Wieppä nijtul' vehnälle, 40
Cuivanon cosket cuiveinaxi,
Wedet vihdoin vähemäxi
Castamasta caulojame,
Culkemasta curckuhume,
Wedä vaivoist' vallallensa, 45
Jkehestä irrallensa,
Että Eija endisellä,
Muodollame muinaisella,
Laulaisima lapsinemma,
Sulle suuri Sangarimme. 50
Amen ainoa Jumala
Päästä päivistä pahoista.
* * *
1. Woi cuinga itze Herram, on meihin suuttunut, syndeinnä suurden tähden, covin vihastunut.
2. Woi Ruotzin Rijki raucka, cuing pahoin sun on käyn, ach sinä ihmis parca, cadu ja käänny päin.
3. Woi Jsän on hirmustunut, cuin asu Taivahas, piru on sangen riemastunut, ach cuing olem vaivas.
4. Woi Cuningastan cullaist, cuin cauvan pois on ollut, Jsän maan Jsää parast, Herra auta cotia.
5. Woi meitä turvattomi, cuin olem paimenet, poisa on racas Saari,[81] joc olis cainnut meitä.
6. Woi Saxa Wiroi Wijbori, cuing pahoin sun on käynyt, Saari on siellä naaburi, Ruotzin on vähendän.
7. Woi Suurta Suomen maata, cuka olis uskonut, monda tuhat vanha ja nuorda, on miekal cuoliax lyöty.
8. Woi tätä Pohjan maata, viel olet syndinen, varo sun Herra caata, alla rangaistuxen.