— Irene on käynyt täällä kahdesti ja Harald melkein joka päivä.
— Vai niin, vai ovat käyneet. Enkä minä ole siitä mitään tiennyt.
Luultavasti olen silloin nukkunut, ettekä te tahtoneet minua herättää.
Mikä viikon päivä nyt on?
— Lauantai.
— Huomenna siis saarnaatte kahdeksasta autuudesta. Huomennahan on pyhäinmiesten päivä, enkä minä kykene lähtemään kirkkoon. Teko siellä saarnaatte?
— Olet jo kaksi viikkoa sairastanut. Pyhäinmiesten päivä on ollut ja mennyt.
— Joko siitä on niin pitkä aika? Kuluuko aika sairastaessa niin nopeasti? Te kai silloin saarnasitte, enkä minä saanutkaan sitä kuulla.
— Toinen pappi silloin saarnasi ja toinen saarnaa huomennakin.
— Kuinka te olettekaan hyvä! Ette ole saarnannut, kun minä olen ollut sairaana. Mutta nyt teidän täytyy totella minua.
— No, koetanpa totella.
— Saarnatkaa huomenna. Minähän olen vain yksi, mutta kirkossa niin monet teitä kaipaavat.