Kuullessaan lasisilmäistä pappia mainittavan, lautamiehen Maiju kysyi
Annilta:
— Miksei pastori itse saarnannut pyhäinmiesten päivänä, vaan pani puolestaan sijaisen?
— Luullakseni hän ei kyennyt saarnaamaan, kun tuota nuorta tyttöä, jonka hän oli ottanut omaksi lapsekseen, oli niin pahoin ammuttu. Varmaan en sitä kuitenkaan tiedä.
— Kai hän sitten…
— Pitääkö hänestä? Tietysti, mutta tyttö onkin niin ihmeen ihana.
Oletko häntä nähnyt?
— En. Mutta kukahan tahtoi tehdä hänelle niin pahaa?
— Ei sitä varmaan tiedetä, epäillään vain.
— Ketä?
— Ei ole oikein levittää pelkkiä epäluuloja. Kyllä sitä on minulle kerrottu, mutta silti en tahdo ilmoittaa sitä muille.
Maiju loi Anniin katseen, jossa kummastus taisteli uteliaisuuden kanssa. Ja ihmeelliseltä tuntuukin, että nainen voi pitää suunsa kiinni, kun kysymyksessä ovat huhut ja uutiset. Hänen vanhaksi tultuaan se ainakin on hänelle mahdotonta.