— Kai se on ollut Inttilän Jussi, sillä ei hän ainakaan liene omia seurakuntalaisia, arveli Maiju.
— Enpä oikein tiedä, puhunko vai olenko vaiti. Mutta koska epäilet aivan syytöntä miestä, niin en voi olla ilmoittamatta, että hän samana iltana oli meillä auttamassa isää uuden rysän kudonnassa… ja lujia rysiä hän tekeekin… menipä vaikka kuinka iso kala tahansa satimeen, niin hänen rysänsä ja verkkonsa eivät koskaan repeä… Niin, näin paljon tulin nyt sinulle sanoneeksi, mutta älä yritäkään houkutella minulta enempää.
— Oletpa kaikin puolin hyvä ja kelpo tyttö, Anni kulta. Kas, kun ei
Samuli sinua kosinut, sinä kun joka tavalla olet minua parempi.
Kentiesi Maiju tahallaan lausui nämä sanat niin kovaa, jotta Samuli ne kuuli. Hän lähestyi heti tyttöjä, väittäen Maijun olevan hänelle parhaimman, niinkuin ehkä Anni jollekin toiselle. Kietoipa kätensä morsiamensa vyötäisille ja olisi suudellutkin, elleivät vanhemmat olisi olleet saapuvilla.
Ja nyt jätämme nämä arvoisat perheet siksensä, koska he eivät oikeastansa kuulu kertomukseemme.
Kirkosta tuli myös kaksi henkilöä, jotka näkyivät karttavan kaikkea seuraa ja pelokkaan näköisinä astelivat kumpikin erikseen. Taikka oikeastaan se olikin niin, etteivät muut ihmiset piitanneet heidän seurastaan.
Toinen näistä oli Inttilän torpparin vaimo. Tämän torpan väki ei ollut hyvässä maineessa ja siksipä pitäjäläiset nyt kuten aina karttelivat häntä.
Toinen oli renki, joka hiljan oli tullut pastori Ortmanin palvelukseen.
Sitä ennen hän oli palvellut Ristilässä.
Ristilästä huhuttiin niin paljon pahaa, ettei sieltä otettu palkollisiakaan muihin taloihin pitäjässä. Pastori piti tuollaista ennakkoluuloa vääränä, ja koska eräs Ristilän rengeistä hiljan oli tarjoutunut hänen palvelukseensa, niin hän mielestänsä voi ottaa tämän yhtä hyvin kuin jonkun toisenkin. Mies oli luultavasti riitaantunut entisen isäntänsä kanssa ja juuri muuttoaikana eroitettu palveluksestaan. Päältä katsoen hän kyllä oli jotensakin vallattoman näköinen, mutta kun pappilasta hiljattain oli kuollut renki, eikä toista ollut tiedossa, täytyi pastorin pakostakin hänen sijaansa ottaa Ristilän Heikki.
Niinkuin jo mainitsimme, pysyi muu kirkkoväki hänestä erillään sen takia, että hän oli Ristilässä palvellut, mikä, niin väärin kuin se olikin, oli heistä kyllin pätevä syy. Toiset huhusivat keskenään jostain muustakin syystä, joka, jos siinä edes oli perää, olisi ollut edellistä pätevämpi.