Koska hän osasi italiankieltä hyvin huonosti, niin ei häntä haluttanut sitä puhua paitsi suurimmassa hätätarpeessa. Hän koetti siis saksaksi tehdä jonkun vähäpätöisen kysymyksen, mutta kun tyttö ei näkynyt ymmärtävän, kysyi hän samaa ruotsiksi ja tämä kieli näytti olevan tytölle tutumpaa, koska hän osasi matkiakin muutamia sanoja.
Harald oli puoleksi saksalaista sukua ja syntynyt Rügenilla. Kuitenkin hänelle oli mieleen, että Stella paremmin ymmärsi ruotsia kuin saksaa. Sillä vaikka hän, joka viidennestä ikävuodestaan alkaen oli asunut äitinsä kotimaassa, Suomessa, saattoikin hiukan rakastaa oikeaa isänmaatansa ja sen kieltä, niin tämä Stellaan nähden ei ensinkään kuulunut asiaan. Hänelle juolahti mieleen tuuma, jonka toteuttamista varten oli tärkeämpää, että Stella osasi paremmin ruotsia kuin saksaa.
— Onko Stella käynyt Tukholmassa ja Helsingissä?
— Olen kauvan ollut sekä Tukholmassa että Helsingissä.
Osoittaen hänen pukuaan, Harald kysyi: Onko Stella ollut?
— Olen, mutta en ole enään. Ei, ei, nyt saatte Stellasta tyttären taikka sisaren; te rupeatte isäkseni tai veljekseni.
Tuota samaa oli Haraldkin ajatellut, koska ymmärsi ettei tyttöä haluttanut palata takaisin niiden luo, joiden huostassa ennen oli ollut.
Mutta kuinka tämä kävisi päinsä? Sehän kysyisi rahaa ja sitä Haraldilla ei paljoakaan ollut. Velkaa hänellä tosin ei ollut, ja että hän, joka pian oli puolivälissä kolmenkymmenen ja jo oli maisteriksikin vihitty, tahtoi ruveta koti-opettajaksi, riippui vain siitä että hän, samoin kuin moni muukin nuorukainen, pelkäsi velkaantumista. Sitäpaitsi hänellä oli hyvin romanttiset taipumukset ja koti-opettajan toimi voi välistä antaa tilaisuutta sellaisten tyydyttämiseen, varsinkin jos opettaja on sattunut saamaan sopivan paikan, eikä ole mikään kokematon ja lukuihinsa piintynyt keltanokka.
Rikkautta hänellä siis ei ollut, mutta, kas, olihan hänellä vielä jälellä lähipitäin tuhat markkaa äitinsä perintöä! Nepä ensi aluksi riittäisivätkin Stellan kouluuttamiseen. Mutta mistäpä löytäisi sopivan oppilaitoksen? Ja mistä opettajan, jolla olisi tarpeeksi ihmistuntemusta sekä ymmärtämystä, voidakseen kasvattaa tämänlaatuista tyttöä? Eiköhän erämaassa jylhien vuorten välissä hoidotta kasvanut orjantappurapensaskin pian kuivettuisi ja kuolisi, jos se kesken kukkimistansa istutettaisiin toiseen paikkaan?
Näin Harald mietiskeli ja jätti siksensä kaikki koulusuunnitelmat. Entä jos itse yrittäisi häntä kasvattaa? Mutta hänpä oli ottanut vastaan kotiopettajanpaikan ja hänen oli siis aivan mahdotonta peruuttaa lupaustansa. Ja kukapa tiesi, pystyisikö naisopettaja paremmin tähän toimeen. Voisipa niinkin käydä, että hän rakastuisi tyttöön, joka oli nuori ja kaunis… ja sekin olisi ikävä asia..