— Entä mitä pidätte hänestä?
— Pidän niin, että olen tullut hänen puheillensa.
— Mistä olette kotoisin?
— Inttilän torpasta.
— Olen kuullut tuota paikkaa ennenkin mainittavan, vastasi Regina jotensakin nyrpeästi. — Mitä teillä on asiaa?
— Pastorilla kuuluu olevan nuori kasvattitytär, joka hiljattain on yritetty tappaa. Saisinko nähdä hänet?
— En ymmärrä, mitä se hyödyttäisi. Sitäpaitsi hän nukkuu.
— Jos tietäisitte, että hän makasi kattomme alla sen yön, jolloin Ristilän maisteri pelasti hänet suosta, niin ette suinkaan hylkäisi pyyntöäni.
Reginan mieleen muistui nyt, että Stella oli kertonut hänelle eräästä torpanvaimosta, jonka nimeä hän ei ollut kuullut, kehuen häntä hyvin hyväksi ihmiseksi. Näistä hänen lemmikkinsä sanoista oli nyt seurauksena, että torpanvaimo yht'äkkiä kohosi hänen silmissään, niin ettei hän enää muistanutkaan, kuinka vastenmielisesti hänen nimensä oli häneen vaikuttanut.
— Jos lupaatte kävellä hyvin hiljaa, niin ettei lapsiraukka herää, hän kun niin kovin on unen tarpeessa, niin saatte pistäytyä hänen huoneessansa. Kuitenkin täytyy teidän riisua kovat kenkänne.