— Mutta minua et ollenkaan ota lukuun?
— Toivon, ettet ole ylen tarkka ja turhamainen…
— Niinkö tarkka, tarkoitat kai, etten huolisi hänestä?
— Niin, sillä minusta se olisi hyvin päätöntä.
— No, ehkä oletkin oikeassa. Moni on nainut leskenkin ja se on vielä pahempaa.
Sisar nauroi oikein sydämellisesti tälle veljensä pilapuheelle. Kuitenkaan tämä ei vielä kokonaan kulkenut hänen talutusnuorassaan, sillä hän sanoi:
— Sanoit, että Irenellä olisi syytä kiitollisuuteen minua kohtaan, mutta kuinka se olisi mahdollista, minä kun erottaisin hänet siitä, jota hän rakastaa? Ei, ainakaan vapaasta tahdostaan hän ei minusta huoli.
— Silloin hänet on pakotettava, vastasi Emilia nauraen niin luontevasti, ikäänkuin ei koko asia olisi ollut suuremman arvoinen kuin rintaneula, jota hän jälleen hypisteli.
— Se olisi hänelle kuitenkin suuri uhraus ja Selman mielestä olisi halpamaista pakottaa hänet siihen.
— Etkö muista, mitä jo sanoin tästä asiasta? Samaa sanon vieläkin, ja muista se ei olisi mikään niin erittäin suuri uhraus. Mutta jos niin olisikin, niin eikö sinun olisi samoin laita, jos olisi päinvastoin ja eikö jokaisen etupäässä tule katsoa omaa parastansa?