"Herra tohtori! Olen kuullut teitä kehuttavan hyväksi mieheksi ja nyt voitte pelastaa ihmishengen. Tutkituttakaa pieni karisärkkä, joka on etelässä tuosta pitkästä ja kapeasta saaresta, mikä vasemmalla näkyy kauppalaan. Sieltä löydätte luolasta, jonka suu on melkein kokonaan kätkössä, pienen lapsen. Eräs konna on kätkenyt sen sinne ja toinen konna, joka on edellisestä riippuva, on ilmoittanut asian teille. Turhaa on, että koetatte meitä kuulustella. Saatuanne tämän kirjeen, olemme jo lähteneet Stralsundista, jonne sitäpaitsi olemme väärällä passilla saapuneet.
Hyvää tarkoittava konna."
Kestipä kauan, ennenkuin Harald lakkasi pitelemästä polttavaa otsaansa ja kykeni jatkamaan lukemista:
"Tutkittuamme kauan tuota kivisärkkää, löysimme vihdoin luolan ja sen perimmäisestä päästä noin kahden vuoden ikäisen poikalapsen, jonka kädet olivat sidotut ja suu tukittu liinalla, jotta sen itkua ei kuultaisi. Näin avuttomana sinä makasit siinä, sillä sinä oletkin, oma Haraldini, löytölapsi.
Kaikki Rügenissä tiesivät, että olit kasvattipoikamme. Yhdelle minä kuitenkin pilanpäiten ilmoitin sinut omaksi lapseksemme — ja se oli äidilleni. Alussa se oli vain leikintekoa, mutta vähitellen se muuttui täydeksi todeksi. Kirjeissään eukko näet ilmaisi niin suurta iloa, etten malttanut sitä häneltä riistää. Ja kun isäsi kuoltua — anna anteeksi, että häntä siksi nimitän — muutin takaisin Suomeen, niin annoin sinun täällä käydä omasta pojastani, ja kun sinä kasvoit hyvin hitaasti, niin et myöskään ollut liian iso sen ikäiseksi, minkä sanoin sinun olevan. Eivät edes seurakunnan papit tietäneet, miten asian laita oikeastaan oli, sillä niille minä ilmoitin kadottaneeni sinun kastetodistuksesi, eivätkä he asiaa sen pitemmälti tutkineet. Tämä petos oli synti, mutta minä tein sen rakkaudesta sinuun. Toivon Jumalan antavan sen minulle anteeksi.
Oletko, Harald, koskaan tiennyt että vasemman olkapääsi alapuolella on lähellä käsivartta ihoon poltettujen kirjainten arpi? Se on tapahtunut jo ennenkuin tulit meille ja nuo kaksi kirjainta, kaksi suurta H. H:ta, luultavasti vieläkin näkyvät. Ehkä Jumalan avulla niistä voit saada selkoa syntymäperästäsi.
Tässä seuraa muutamia todistuksia, joista näet että olen puhunut totta. Jotkut nimet ovat niin nuorten henkilöitten kirjoittamia, että niiden omistajat vielä lienevät elossa.
Ja nyt hyvästi, oma rakas Haraldini. Olen rakastanut sinua niinkuin omaa poikaani ja sen sinä myös olet ansainnut, koska aina olet ollut taipuvainen hyvään. Jumala vast'edeskin varjelkoon sinua kiusauksista, vaaroista ja rikoksista.
Erään asian olin unohtamaisillani. Määräsimme uudenvuodenaaton sinun syntymäpäiväksesi, mutta luultavasti olet puolitoista vuotta vanhempi.
Ole onnellinen, Haraldini!