— Kyytirattailla ajava herra ja nainen poikkeavat maantieltä tänne. Nyt ovat he jo veräjällä! Mitähän noilla lienee asiaa?
— Regiina on hyvä ja lisää kahvia pannuun.
Rattaat pysähtyivät ja niistä hyppäsi alas nuori mies, jolla oli kauniit ja jalot, miltei ylhäisennäköiset kasvot. Hän auttoi maahan nuorta tyttöä, joka mielihyvin näkyi nojautuvan hänen käsivarteensa, vaikka hyppäsikin alas notkeana kuin gaselli. Pastoria kummastutti, että tyttö, jolla oli niin hienopiirteiset ja ylevät kasvot, että hän tuskin saattoi olla alhaissäätyinen, kuitenkin oli niin yksinkertaisesti puettu, yllään vain pumpulihame ja päässä silkkihuivi. Pastorista tämä kaikki tuntui hieman oudolta ja uteliaisuus, ehkäpä myös jotkin muutkin ristiriitaiset tunteet saattoivat hänen verensä kiertämään jonkun verran vinhemmin. Hän nousi ja meni vieraita vastaan.
Harald arvasi, että hänen edessään oli pastori ja vaikka se ei oikeastaan kuulunutkaan asiaan, niin hän kuitenkin kohteliaisuudesta esittäytyi ja sanoi:
— Se että tähän aikaan päivästä tulen aivan ventovieraan luo, todistaa asiani olevan hyvin tärkeää laatua.
Tähän Harald pysähtyi ja näkyi miettivän. Kääntyen sitten Stellan puoleen hän hiljaa lisäsi:
— Suo anteeksi, Stella, että puhumme kieltä, jota et ymmärrä.
— Aivan mielelläni suon anteeksi. Arvaanhan teidän puhuvan minusta, ja silloin lieneekin parasta etten ymmärrä mitään.
Vieras kieli sekä tytön vieno ääni viehättivät niin pappia, ettei hän muistanut edes pyytää heitä astumaan sisään.
Haraldin kertoessa viime yön tapauksista, istahti Stella keinulaudalle ja näkyi vaipuvan ajatuksiinsa. Samaten tapahtuu usein, että uskollinen koira levollisena ja välinpitämättömänä makaa loukossaan, eikä näy muistavankaan isäntäänsä, joka sillä kuitenkin alati on mielessään.