Pian sairastuin kovaan tautiin ja olin aivan tiedottomana. Heräsin vasta tuntiessani, että kaksi miestä kantoi minua. Monien kummallisten käytävien kautta he toivat minut tähän maanalaiseen hautaan. En kyennyt vielä puhumaan enkä huutamaan. He jättivät minut sitten tänne aivan yksin.
Vähitellen virkosin täydellisesti ja aloin katsella ympärilleni. Mikähän huone tämä olikaan? Kylmä täällä ei ollut, sillä täällä oli kamiini, joka vielä oli aivan lämmin. Eikä ollut pimeäkään, koska tämä lamppu paloi silloinkin. Lattialla oli ruoankannin ja sen vieressä viinipullo. Siis ei minua aijottu tappaa nälkään.
Pian huomasin käteni olevan kytketyn näihin kahleisiin. Varmaankin olin jälleen hullujenhuoneessa, joka oli edellistä paljon kauheampi, tämä kun oli maan alla. Mutta mikähän kummallinen puku minulla oli ylläni? Nyt vasta huomasin sen kuolinpuvuksi.
Ovi narisi ja vapaaherra Arvid astui sisään. Pelko antoi minulle voimia ja minä kysyin, missä olin.
— Olet sellaisessa paikassa, josta et ikipäivinäsi pääse ulos. Olet Ristilän läntisen kylkirakennuksen alla. Näitä käytäviä eivät tunne muut kuin kaksi ihmistä, jotka myös voivat pitää ne salassa; kreivi tiesi niistä kuitenkin myös, mutta hän on kuollut.
— Ja minkätähden olen täällä?
— Jotta minä saisin täydellisen koston. Sinä et tuntenut häntä, jonka rakkauden hylkäsit, mutta nyt saat kokea, kuinka hän kostaa. Sinulta ei minun tarvitse mitään salata, koska et kuitenkaan voi minua vahingoittaa. Tiedä siis, että lääkkeisiisi sekoitin sellaista ainetta, joka vaikuttaa joko valekuoleman taikka täydellisen kuoleman. Toivoin edellistä ja niin kävikin. Olet jo haudattu eikä kukaan sinua enää kysy. Avatessani arkun huomasin, että vielä olit lämmin. Kovasti olin mielissäni, ja eräs hyvä apumies auttoi minua kantamaan sinut tänne. Saat nyt valmistautua jäämään tänne koko loppu-ijäksesi, jonka toivon kestävän kauvan, koska en tahdo kieltää sinulta sellaista, joka tavallaan voi tehdä elämäsi kylläkin hauskaksi. Koska vain tahdot, lämmitetään tämä rautakamiini, eikä öljyä lampustasi pidä koskaan puuttuman. Huvitellaksesi yksinäisyydessäsi saat lukea sanomalehtiä ja kirjoja, jos niin tahdot, hengellisiäkin. Ruokaa ja juomaa tulet saamaan yltäkylläisesti ja tämä katossa oleva ilmatorvi on tuottava sinulle raitista ilmaa. Sanalla sanoen, ei mitään, joka voi tehdä elämäsi mukavaksi, tule sinulta puuttumaan, ja sitäpaitsi minulla on nöyrä palvelija, joka suosiollisesti on luvannut tarpeen mukaan palvella sinua. Elinkautisen vankeutesi merkiksi tulet ainaiseksi olemaan kytkettynä näihin rautakahleisiin, jotka kyllä kestävät naisen ponnistuksia. Käsitätkö nyt, kuinka kostan?
— Kyllä käsitän, että olet itse paha henki. Mutta viimeisenä päivänä ei Jumala ole armollisesti sinua katsova. Silloin kahleesi tulevat olemaan minun kahleitani raskaammat ja lujemmat ja vieläpä sinua polttavatkin.
— Ei nyt huolita puhua siitä. Parempi, että ensin vähän voimistut. Sittemmin saamme huviksemme siitä keskustella, ellei meillä satu olemaan parempaa puheenaihetta. Hyvää yötä.
Mutta mitäpä noita hänen ilkeitä puheitaan muistelen.