— Suo anteeksi, isä, sanoi Stella Ortmanin puoleen kääntyen, suo anteeksi, että luulin hänenkin jäävän tänne. Mutta ehkä lieneekin parempi, ettei hän asu täällä, eikä Stella hänen lähtiessänsä ollenkaan itke.
Ortman pyysi Haraldia jäämään edes päiväksi tai pariksi, jotta he yhdessä saisivat keskustella Stellaa koskevista asioista. Kun Harald lupasi jäädä päiväksi, katsottiin tarpeelliseksi lähettää pois kyytimies, jolle annettiin todistus hänen viipymisensä syystä. Harald antoi myös tuon merkillisen yön toverilleen tarpeellisia tietoja, joita tämä tietysti oli utelias kuulemaan, eikä Harald myöskään tahtonut, että Stellan tuleva kohtalo pidettäisiin salassa, ainakaan siltä, joka oli ottanut osaa hänen pelastamiseensa.
Erikoiset, yhdessä eletyt tapaukset synnyttävät ihmisissä keskinäistä ystävyyttä, ja kun hyväntahtoinen kyytimies viimeinkin lähti, oli hänen mielensä hyvin liikutettu ja hyvästellessään hän suuteli sekä Haraldin että Stellan kättä. Sitten hän nousi rattailleen ja, antaen hevosensa laiskasti hölkytellä, kääntyi vielä monesti katsomaan taaksensa, kunnes katosi näkyvistä. Emme enää vastedes tapaa häntä tässä kertomuksessa.
Aamiaista syötäessä, jolloin pieni madeirapullokin tuli näkösälle, huomasivat molemmat herrat yhtäaikaa, että heidän yhteinen, jalo pyrkimyksensä ei sallisi heidän olla toisiansa sinuttelematta.
Stellan kanssa sovittiin, että hän sanoisi Haraldia sinuksi tai veikoksi; Ortmania taas hän oman mielensä mukaan saisi nimittää milloin isäksi tai veljeksi, milloin ystäväkseen, sinuksi tai Erkiksi, joka oli pastorin ristimänimi.
— Ystäväkseni häntä halulla mainitsisin, sanoi tyttö, koska olen saanut siihen luvan.
Näin sanottuaan hän purskahti katkeraan itkuun ja vilkaisi heihin ikäänkuin katsoakseen, oliko tuo kaikki totta. Ja hänen nähdessään, että niin oli, yltyi hänen itkunsa, eivätkä nyyhkytykset tahtoneet lakata. Tällä tavoin luonnonlapsi ilmaisi ilonsa.
Katsahtaessaan jälleen ylös, hän näki toistenkin itkevän. Silloin hän tyyntyi ja kyynelsilmin hymyillen sanoi:
— Stellan elämässä tämä on ensimäinen päivä. Entiset ovat olleet vain pahaa unta.
Suudellen hänen kiharaista päätään sanoi pastori: