— Edellinen oli heikkoudensynti, jälkimäinen olisi tahallinen. Rukoilen Jumalaa antamaan syntini anteeksi, mutta minua kammottaa ryhtyä sen lisäksi tahalliseen rikokseen, jolla… ja se on myös otettava lukuun… olisi päätarkoituksena salata vielä kolmaskin rikos. Ei, sitä en tee.
— Onko se viimeinen sanasi?
— On. Haraldille menen vaimoksi, mutta en kenellekään muulle. Jumala kääntäköön kaikki parhaaksi!
— Kyllä minussa on niin paljo miestä, ettei Jumalasi ainakaan johdata asiaa sinun parhaaksesi!
Ja isä alkoi piestä ja tuuppia tytärtään, kunnes tämä kävi tiedottomaksi, mutta siitä huolimatta hän vielä molemmin käsin repi hänen tukkaansa.
Kentiesi vapaaherra hurjasta kostonhimosta näin pahoinpiteli tytärtään, joka jouduttuaan velvollisuuksissa nähden mitä suurimpaan ristiriitaan, kuitenkin piti lujasti kiinni vakaumuksestaan ja syvästi juurtuneesta oikeudentunnostaan, heittäen siten isänsä, tuon törkeän pahantekijän, maallisen esivallan rangaistavaksi. Ei siis olisi ollut ihme, jos vapaaherra kostonhimoaan sammuttaessansa olisi unohtanut kaiken varovaisuuden, mutta luultavasti hänellä sitä tehdessään myös oli jokin sivutarkoitus, jokin pirullinen juoni mielessään.
Hän tiesi, ettei v. Nit ollut huoneessaan ja jos olisikin ollut, niin tämä ei kuitenkaan olisi uskaltanut häntä vahingoittaa. Ullakon ovi oli lukossa, joten kukaan ei sitä tietä päässyt sinne ja luultavasti ei kukaan tiennytkään hänen olevan ullakolla eikä myös ollut kuullut heidän puhettaan. Nyt Irene oli tainnoksissa, eikä kyennyt huutamaankaan, joten vapaaherra ihan pelotta uskalsi ryhtyä julmaan tekoonsa.
Varmaankin luultaisiin, että Irene omantunnon vaivaamana epätoivossaan itse näin surkealla tavalla oli lopettanut elämänsä. Ja isä olisi, olevinaan ensimäinen, joka tapaisi hänet tässä kauheassa tilassa.
Hän oli tottunut epäluuloihin ja hänestä oli yhdentekevää, epäiltäisiinkö häntä, jos hänen rikostaan ei voitaisi näyttää toteen.
Siinä mielessä hän löi ja kolhi tytärtään, kunnes oli saanut hänet pyörryksiin, vetäen häntä sitten pitkästä, hajallaan olevasta tukasta vaatenuorien luokse.