— Hämmästyin niin, etten kyennyt mihinkään.
— Ja ettette voinut edes huutaa ihmisiä apuun. Kaikki tuo kuulostaa hyvin kummalliselta. Mutta mistä se johtuu, että nyt näin tyynesti voitte vastata minun kysymyksiini?
— Miehelle on kunnia suuremman arvoinen kuin lapset, sukulaiset ja ystävät. Kun kunnia on kysymyksessä, ponnistaa mies kaikki sielunsa voimat, unohtaen kaikki hellemmät suhteet saadakseen kunniansa takaisin. Mutta te näytte unohtavan, herra, kenelle puhutte ja rohkenette ruveta minua tutkimaan. Neuvon teitä tyytymään siihen, että saatte tutkia poikiani, muutoin minullakin puolestani olisi syytä ruveta teiltä yhtä ja toista kyselemään. Kuinka itse olette näin tyyni ja kylmäverinen, että kykenette tekemään minulle kierteleviä kysymyksiä, vaikka hän makaa tuossa?
— Minä kyllä tiedän, kenen kanssa puhun ja te saatte kohta sen tietää. Teidän kysymykseenne saan vastata, että hän, joka nyt makaa tuossa, on ollut minulle kaikkea muuta maailmassa kalliimpi. Nyt olen hänet kadottanut ja onnettomuuteni on niin suuri, niin ääretön, etten vielä oikein voi sitä käsittääkään ja senvuoksi voin olla näin tyyni ja kylmä… ainakin aluksi. Voidakseni kostaa, koetan pysyä näin tyynenä… ymmärrättekö sen? Vielä minulla on tehtävänä muutamia kysymyksiä, joihin teidän pitää vastata. Miksikä Irene ehdollaan olisi…
Sanat takertuivat Haraldille kurkkuun, ne kun olisivat loukanneet hänen tunteitansa ja häväisseet tuota rakasta olentoa, jonka ylevyyteen hän niin lujasti luotti, että vaikka kaikki todistukset olisivat olleet häntä vastaan, vaikka kuolleet olisivat nousseet haudoistansa sitä vakuuttamaan, niin hän ei kuitenkaan olisi uskonut Irenen tappaneen itseänsä.
— Miksikä hän olisi lopettanut henkensä, te kai tarkoitatte, sanoi vapaaherra, auttaaksensa Haraldia alkuun.
— Sitä tarkoitin… niin mitäpä syytä hänellä olisi siihen ollut?
— Tekö sitä kysytte, jolla on niin suuri syy siihen? Hän teki sen toivottomuudesta, hänen omatuntonsa kun oli ruvennut häntä vaivaamaan.
— Huomaan, että tyttö poloinen on tunnustanut kaikki julmalle ja armottomalle isälleen, joka ei ansaitsisi, että hänellä on sellainen tytär. Mutta älkää yrittäkö minulle luulotella, että hän, sitten kun rakkautemme on tullut niin lujaksi, ettei mikään maailmassa voi meitä erottaa, olisi elämän ja onnen sijasta valinnut kuoleman. Juuri tänä aamuna, jolloin hän odotti sydämensä ystävää ja tiesi saavansa hänestä, ei salaista, vaan julkisen suojelijan teidän pahoja juonianne vastaan, nytkö vasta hän olisi näin avuttomasti joutunut epätoivoon! Niin hullu en ole, että ottaisin sellaista uskoakseni. Vaikka olisin viipynyt poissa kauankin yli määrä-ajan, niin tiedän ettei Irene sittenkään olisi menettänyt jaloa luottamustansa, vaan olisi elänyt toivossa onnellisena, taivuttamatta uljasta päätään kurjan ja ilkeän ikeenne alle… Tiedän kyllä, kuinka asiat ovat. Kamarijunkkari on tänään häntä kosinut ja Irene on kohdellut häntä ylenkatseellisesti ja kylmästi. Sitten kamarijunkkari varmaankin on uhannut kostaa, ilmoittamalla hänen isästään asioita, joita Irene isänsä tähden ei ole tahtonut minulle suoraan mainita. Kuitenkin Irene on pysynyt lujana sekä isänsä että kamarijunkkarin tahtoa vastaan. Silloin hänen isänsä ajatteli näin: jos nyt laitan tytön pois tieltä ja teen sen ikäänkuin hän itse olisi lopettanut päivänsä, niin minulla ei enää liene syytä pelätä kamarijunkkaria. Ja mainio tilaisuus teillä olikin siihen täällä ullakolla, varsinkin kun satuitte lukitsemaan ovenkin, Te se olitte, joka panitte paulan hänen kaulaansa ja tapoitte hänet. Valkeus ja pimeys eivät sovi yhteen… hän oli enkeli ja te olette itse pahahenki.
Näin puhuessaan Harald kerta toisensa perästä oli istahtanut patjalle Irenen viereen. Hänessä kyti vielä heikko toivo, että hän mahdollisesti virkoisi henkiin ja hän koetti joka tavalla saada hänet tointumaan. Ahtaan hameenmiehustan ja kureliivin hän oli päästänyt auki ja siepannut seinältä päällysvaatteita, peittääksensä niillä vaaleaa morsiantansa, varjellaksensa häntä pakkaselta, jonka kuitenkin toivoi häntä virkistävänkin. Tuon tuostakin hän otti vadista vettä, kastaaksensa sillä hänen otsaansa ja ohimoitaan.