* * * * *
Harald ei unohtanut v. Nitiä. Seppä oli käynyt avaamassa lukon ja pian v. Nit jälleen oli ullakkokamarissa, jossa Harald kertoi hänelle, mitä päivän kuluessa oli tapahtunut. Herra v. Nit ei tahtonut mennä vapaaherraa katsomaan.
Seppä avasi myös lukon, jolla kreivittären vasen käsi vielä oli kytkettynä rautavitjoihin. Nyt vasta hän tunsi itsensä oikein vapaaksi ja miltei unohti menneisyyden.
— Nuo rautavitjat aijon ripustaa seinälleni, jotta ne alati muistuttaisivat minulle, kuinka kärsimyksiä on kestettävä, sanoi Stella.
— Ja kuinka on opittava panemaan arvoa onneensa, jatkoi kreivitär. En nureksi kärsimyksiäni, sillä ilman niitä en nyt voisi olla näin onnellinen. Jumala oli minulle armollinen, eikä antanut minun kuolla ennenkuin oli suonut minulle tällaisen onnen. Vapaus ja tavarat eivät kuitenkaan ole mitään sen ilon rinnalla, että nyt olen saanut takaisin lapseni. Ja kuinka olettekin hyvät ja älykkäät ja sitäpaitsi niin kauniit ja miellyttävät! Kuinka on mahdollista, että olen tullut näin onnelliseksi… sanokaapa te, Harald ja Stella, taikka Henrik ja Helena…
* * * * *
Tämän päivän iltapuolella, jonka alku oli tuottanut hänelle niin suurta tuskaa ja surua, tunsi Harald olevansa onnellisempi kuin koskaan ennen. Kello viiden aikaan Irene avasi silmänsä ja näytti olevan täysin tunnoissan, koska hänen puheensa ei ollut ensinkään sekavaa.
Harald viittasi pastoria tulemaan kanssansa ulos.
— Luuletko, hyvä ystävä, sanoi hän, että hetkeksikään olisin jättänyt Irenen, ellei minulla olisi ollut hyvin tärkeitä syitä. Tahdoin edelläkäsin ilmoittaa sinulle ja Stellalle, mitä täällä saisitte nähdä, ja oli minulla vielä toinenkin asia, joka on minulle varsin tärkeä. Tahtoisin nimittäin, että kirkko vahvistaisi rakkauden synnyttämän liittomme, koska en kestä nähdä kuinka tyttöparka makaa siinä niin pahoinpideltynä, kärsien ehkä vielä kovia sieluntuskiakin. Poista hänestä nuo tuskat, sillä vaikka hän nyt näyttääkin paremmalta, niin voipa tapahtua, että hän jälleen rupeaa huononemaan, niin että ehkä kuoleekin. Pyydän sinua sentähden vihkimään meidät ja soisin, että se tapahtuisi nyt heti.
— Minulla ei ole mitään syytä kieltäytyä sitä tekemästä. Irenen isähän on menettänyt kaikki edusmiehen oikeutensa, joten en menettele vastoin lakia. Tule siis.