He palasivat sisään ja pastori selitti muutamalla sanalla, mitä nyt oli tapahtuva. Sitten hän tavallisuuden mukaan toimitti vihkimisen ja nyt Irene koko ijäkseen oli tullut Haraldin aviopuolisoksi.
Lienee tarpeetonta luetella todistajain nimiä, siinä kyllin, että niitä oli viisi ja että kamarijunkkari myös oli niiden joukossa.
Itkevistä Emilia itki eniten. Hänen kyyneleensä olivat katkerimmat, mutta samalla myös suloisimmat. Rakkauden unelma oli päättynyt, mutta hänen sydämessänsä kohosi rakennus, joka ei ollut mikään tuulentupa, vaan itse kieltäymyksen temppeli. Ja nuorta avioparia onnitellessaan hän ei tuntenut mitään kateutta.
Juuri hän olikin kehoittanut Haraldia tähän pikaiseen vihkimykseen ja Harald oli siitä niin kiitollinen kuin saattoi olla naiselle, jota ei rakastanut.
* * * * *
Olemme jo sanoneet, että Haraldin sydän oli herkkä ihmiskunnan suruille ja vaivoille ja sen huomaamme seuraavastakin.
Hän läksi ulos huoneesta ja palasi hetken kuluttua noutamaan pastoria kanssansa alas.
— Nyt seuraa se, joka sinulle Herran palvelijana on kentiesi tärkeintä, sanoi hän. Nyt vasta sinulta kysytään sielunvoimaa, sillä nyt ei ole kysymyksessä kahden ihmisen yhdistäminen, vaan kuolemaisillaan olevan valmistaminen ijankaikkisuutta varten. Mitä olen pelännyt, on valitettavasti nyt tapahtunut. Siitä saakka, kun vapaaherra näki maan päällä hänet, jonka oli tottunut näkemään vain maan alla, on hän ollut aivan puhumattomana. Luulin sitä ensin pelkäksi teeskentelyksi ja että hän oli olevinaan mielipuoli, mutta siitä huolimatta olisin kuitenkin vaatinut sinua käymään hänen puheillaan. Niin surkeaa kuin se onkin, olen kuitenkin nyt huomannut, että häntä on kohdannut halvaus, ja että hänen kasvonsa ovat kauheasti muuttuneet. Mene nyt valmistamaan häntä kuolemaan.
Pastori kalpeni ja meni. Hän viipyi kauan sairaan luona ja Harald alkoi jo toivoa parasta.
Vihdoin pastori palasi vielä kalpeampana kuin oli sinne mennessään ollut.