Kreivittären kuolema oli ihana. Hänen neljä lastansa sulkivat hänen silmänsä ja hautasivat hänet sinne, mihin hän itse oli määrännyt, hänen miesvainajansa viereen.
XXIV.
LYHYT LUKU, JOKA VOISI OLLA LYHYEMPIKIN.
Kreivitär jätti jälkeensä melkoisen perinnön, sekä kiinteää että irtainta omaisuutta. Vaikka Harald ei suinkaan ollut varma siitä, oliko sisarkin oikeutettu saamaan yhtä suuren perintö-osuuden kuin veli, niin hän kuitenkin nyt, kun hänellä itsellään oli perittävää, poikkesi entisistä mielipiteistään. Erkki ja Stella miltei väkisin pakotettiin ottamaan vastaan yhtä paljon kuin Harald ja Irene. Ristilä jäi jälkimäisten haltuun ja useat muut maakartanot joutuivat Stellan osalle.
Hyvästä sydämestään Harald lahjoitti vapaaherran lapsille, jotka myös olivat Irenen sisaruksia, noin kolmannen osan omaisuudestaan, ollen eteenpäin niinkuin ennenkin heidän opettajansa. Pastori Ortman taas luovutti kolmannen osan Stellan perinnöstä yliopistolle, käytettäväksi apurahaksi nuorille taiteilijoille, määräämättä sitä kuitenkaan jaettavaksi hänen nimellään, koska hänestä oli yhdentekevää, tiesivätkö ihmiset lahjoituksen antajan nimen, kunhan siitä vain oli hyötyä. Siksipä ei tiedetäkään, kuka on lahjoittanut nämä apurahat, joita on kokonaista kolme, mikä on sitä kummallisempaa, kun ne eivät suinkaan ole pieniä, vaan päinvastoin hyvinkin runsaita ja siis hyvin tervetulleita niille, jotka niitä saavat.
Toisen kolmanneksen pastori määräsi kaikellaisiin hyviin tarkoituksiin, joista mainittakoon pitäjänmakasiini sekä seurakunnan kirkkoon hankitut urut, jotka nekään eivät komeile antajansa nimellä.
Mitä jälellä olevaan kolmanteen osaan tulee, sen hän piti heitä itseänsä varten. Eikä ole syytä kadehtia heiltä ja heidän tulevilta lapsiltaan tätä sievää omaisuutta, jos ajattelemme, ettei monikaan olisi tehnyt sitä, minkä pastori Ortman teki. Eläessänsä hän jo jakoi omaisuudestaan muille, kun sitävastoin useimmat ihmiset tuskin kuollessaankaan malttavat luopua kurjista rahoistaan.
Lienee helppo arvata, että Irene ja Stella käsittivät nämä asiat samalta kannalta kuin heidän miehensäkin. Ennenkuin tekivät määräyksensä, olivat Harald ja Erkki myös keskenänsä perinpohjin keskustelleet näistä asioista, kysyen toinen toiseltaan neuvoa, niin että kumpikin oli aivan tyytyväinen toiseen. Ainoastaan siitä syntyi vähäistä kinaa, kun Harald myös olisi pitänyt itseään varten vain kolmannen osan perinnöstänsä. Pastori vastusti puolestaan tätä ajatusta, koska Haraldilla siinä tapauksessa tulisi olemaan paljon vähemmän kuin hänellä, jonka kappalaisen tulot melkein nousivat yhtä korkealle kuin tuon kolmannen osan korot tulisivat olemaan. Mutta niinkuin asiat nyt sovitettiin, tulivat kumpaisenkin vuotuiset tulot olemaan jotensakin saman suuruiset.
— Jos sinulla tulisikin olemaan vähän enemmän, niin vaatiihan kreivin-arvosi, että elät muhkeammin kuin minä, joka olen vain halpa maalaispappi, sanoi Erkki nauraen.
— Etkö siis aijo hakea toista paikkaa? kysyi Harald. Aijotko todellakin ijäksesi jäädä tähän seurakuntaan?