— Saattaa niin olla, vastasi tämä, ja minun täytynee tyytyä siihen, mitä hän osaa. Jos hän joskus soittaa väärin, niin suukkosilla hän pian saa minut lepytetyksi.
— Ja kuta huonommin soitan, sitä useammin meitä haluttaa kuulla jotakin parempaa, ja silloin aina lähdemme harmaaseen linnaan Haraldin ja Irenen luokse.
— Olen torunut Stellaa siitä, että hän vielä usein, vaikkapa leikillä, mainitsee Ristilää tuolla nimellä. Hän on luvannut minulle parannusta, mutta nyt se taas häneltä unohtui.
— Anna anteeksi, Harald, äläkä suutu sisareesi, vaikka sitä siksi nimitinkin. Lupaan, etten enää niin tee. Antakaa molemmat anteeksi!
Näin sanoen hän lempeästi ja rukoilevasti katsoi heitä silmiin.
XXV.
KATKENNUT KITARANKIELI JA SAMMUNUT ELÄMÄ.
Todellakin kadehdittava on se mies, jolla on niin kaikin puolin kelvollinen ja toimelias vaimo kuin pastori Ortmanilla oli. Vaikka hän kyllä osasi antaa arvoa tälle onnelleen, oli kuitenkin hetkiä, jolloin hän pikemmin tunsi itsensä onnettomaksi kuin onnelliseksi. Hän piti näet tätä onnea siksi ylenpalttisena, ettei hän mielestänsä olisi sitä ansainnut ja hän alkoi epäillä sen kestävyyttä. Suudelmillaan ja hyväilyillään Stella kuitenkin aina sai tuon hänen pelkonsa karkoitetuksi, niin että hän jälleen sai rohkeutta elää.
Olemme huomanneet Stellan herkkätuntoiseksi, mutta hän ei ollut mikään pilalle hemmoteltu nainen. Nyt hänestä oli tullut mitä toimeliain emäntä, joka aamusta iltaan saakka puuhasi keittiössään ja vähitellen siirsi kaikki vanhan Reginan taloustoimet omille, nuorille hartioilleen. Hän koetti perinpohjaisesti perehtyä myöskin karjanhoitoon, pitäen tarkkaa vaaria, paljonko tuli lehmästä voita j.n.e. Jopa oli hän siksi vireä, että piti työväen toimintaakin silmällä ja oli pyytänyt mieheltään luvan saada kirjoittaa muistiin, mitä rengit kunakin päivänä vuodessa olivat tehneet.
Hänestä ei sovi sanoa, että hän tuhlasi aikansa lukemiseen, mutta sen voin kuitenkin vakuuttaa, että hän usein käytti siihen paljon aikaa. Kullakin työllä on aikansa, sanotaan, ja Stella osasi aivan erinomaisesti noudattaa tätä viisasta sääntöä, osoittaen mitä selvimmällä tavalla, että tarkkuus taloustoimissa aivan hyvin sopii yhteen ylevämpien rientojen kanssa.