Hän lähti ja nyt oli pastori kahdenkesken Stellan kanssa. Miksi hänen sydämensä sykki niin rajusti nyt, kun hän oli jäänyt kahdenkesken tuon taitamattoman tytön kanssa? Sen vuoksi, että hän nyt vasta käsitti, mihinkä oli sitoutunut. Kolmannen läsnäolo vaikutti, ettei hän niin syvästi sitä ajatellut, ja nyt oli tämä kolmas poissa. Huomenna hänen opettajatoimensa alkaisi, mutta millä alottaisi, mistä nytkin puhuisi hänelle? Sanoin hän tosin ei tätä kysynyt, mutta sellaiselta tuntui hänessä itsessään.
Kun pastori oli jäänyt yksin tämän aivan taitamattoman tytön kanssa, tuntui hänestä ikäänkuin tämä olisi ollut jonkinmoinen voimakas hallitsijasielu. Ja tämä vaikutus oli sitä voimakkaampi, kun hän oli ottanut tehtäväkseen häntä sivistyttää ja opettaa hänelle kaikkea, mitä tässä matoisessa maailmassa tarvitaan. Mutta nyt hän epäili omaa kykyänsä.
Niin, jopa hän rupesi epäilemään puhdasta tahtoansakin sekä tämän tehtävänsä vaikuttimia. Ehkä oli yhtenä vaikuttimena myös jonkinmoinen turhamainen ja epäselvä toivo saada kasvattaa naista oman mielensä mukaan, tehdäkseen hänestä sellaisen, jonka olisi tahtonut omakseen.
Näiden ajatuksien valtaamana hän oli luonut katseensa alaspäin, mutta silloin herätti hänet Stellan ääni:
— Älä, hyvä ystävä, noin katso maahan. Katso minua ja katsele taivasta, niin et näytä noin synkältä.
Nämä sanat vaikuttivat häneen sähkövoiman tavalla. Hän katsahti taivaaseen ja sitten lempeästi Stellan silmiin ja sanoi:
— Niinpä niin. Taivasta ja sinua katsellessani opin, kuinka sinua on opetettava, jotta pääsisit kerran taivaaseen. Jumala, joka on luonut taivaan, maan ja ihmiset, on myös luonut sinut, tyttöni. Jumala, joka näkee meidät, joka meitä suojelee ja pitää meistä huolen, on myös armosta minun kauttani opettava sinulle tiensä. Oletko koskaan kuullut puhuttavan Jumalasta?
— Jumala, sehän on italiankielellä Dio. Enpä ole usein kuullut heidän häntä mainitsevan. Mutta kuitenkin olen ymmärtänyt, että Jumala on olemassa ja, ollessani yksin, olen usein langennut polvilleni, näin.
Näin sanoen hän katuvaisen tavalla notkisti polvensa, Vaikka ei ymmärtänyt mitään pahaa tehneensä.
Silloin pappikin lankesi polvilleen ja nöyryytti itsensä Jumalan edessä.