LUKU, JOSSA MUUN MUASSA PUHUTAAN TÄTYRUOHOISTA.
Seuraavana päivänä pidettiin poikain tutkinto, jossa vapaaherra sekä molemmat toiset herrat olivat saapuvilla. Tämä tapahtui Haraldin ehdotuksesta, koska hän vapaaherran läsnäollessa tahtoi ottaa selkoa oppilaittensa tiedoista, ennenkuin ryhtyi heitä opettamaan, voidakseen erotessaan osoittaa missä määrin he olivat hänen aikanansa edistyneet, aivan kuten talonvoutikin, näyttääksensä että tahtoo menetellä rehellisesti, toimeensa ryhtyessään yhdessä isännän kanssa tekee luettelon talon työkalustosta.
Ikäisikseen eivät pojat tiedoiltansa suinkaan olleet huonoimpia. Puoleen vuoteen heillä tosin ei ollut ollut varsinaista opettajaa, mutta kuitenkin olivat he pitäneet muistissaan, mitä olivat oppineet, koska herra von Nit vapaaherran pyynnöstä tuontuostakin oli heidän kanssansa kerrannut, mitä he ennen olivat lukeneet.
Mutta lukijaamme ehkä liiaksikin kyllästyttäisi, jos me perinjuurin rupeaisimme selittämään kaikkia Haraldin opettajatoimeen kuuluvia yksityisseikkoja. Siinä kyllin, että hän pian oli siihen perehtynyt ja toimitti iloisesti ja halukkaasti tehtävänsä sekä vapaaherran että oppilaittensa tyydytykseksi.
Itsestään selvää on, että laulutunnit olivat hänestä vieläkin hauskemmat. Vaikka hän ei noudattanutkaan mitään määrättyjä sääntöjä, oli hänellä kuitenkin oma keksimänsä suunnitelma, jota paremmin osasi sovittaa muita opettaessa, kuin milloin itse harjoitteli. Seurauksena oli kuitenkin, että Irene, jolla oli erinomaisen suuri taipumus soitantoon, ennen pitkää oli siihen niin perehtynyt, ettei enään olisi kaivannutkaan opetusta. Sitä hän ei kuitenkaan olisi itsellensäkään myöntänyt, kentiesi vaatimattomuudesta, hän kun ei ollenkaan tuntenut omaa etevyyttänsä, taikka ehkä senvuoksi, että laulutunnit olivat hänestä niin hauskat.
— Olisitteko hyvä ja antaisitte minulle sen laulun, jonka lauloitte ensi iltana, pyysi Irene erään laulutunnin päätyttyä.
— Kirjoitan mielelläni siihen nuotit, koska te pidätte siitä. Teen sen oikein kernaasti.
— Osaatteko siis omasta päästänne kirjoittaa nuotteja siihen, mitä te soitatte? Mikä tuon laulun nimi on?
— Yksinäisen tytön suru.
— Yksinäisen tytön suru! Sanat minä jotensakin hyvin muistan, mutta kirjoitattehan nekin minulle. Kuka on ne sepittänyt?