— Mutta olisiko siinä sitten mitään pahaa, että joskus kävisin sen luona, joka on valmistanut minut pyhälle ehtoolliselle? Sopisiko kenenkään sitä moittia?
— Sopisi kyllä. Asemasi maailmassa ei salli sinun tehdä kaikkea, mikä käy laatuun lapselle. Sinähän olet jo täysikasvuinen nainen.
— Mutta hän on pappi ja sitäpaitsi hengellinen opettajani.
— Entä sitten! Papit eivät aina ole parhaimpia. Vapaaherra ei ollut aivan väärässä, samoin kuin hänen tyttärensä ei ollut aivan oikeassa, mutta tuo paroonille omituinen pilkallinen alahuulen nyrpistys vaikutti, että Haraldia puolueettomampikin kuulija olisi pitänyt sitä aivan vääränä, että parooni kielsi tyttäreltään näin viattoman huvituksen.
Vapaaherra vilkaisi Haraldia, joka samalla sattui katsomaan häntä. Haraldin levollinen ja tutkiva katse lienee vaikuttanut, että parooni jälleen puuttui puheeseen sanoen:;
— Mutta miksei pastori Ortman tule tänne, jos häntä niin suuresti haluttaa nähdä rippilastansa? Silloinhan hän saisi halunsa täytetyksi!
Pahoillaan näistä sanoista vastasi Irene niin tyynesti kuin saattoi:
— Hän kai arvelee, ettei isä välitä hänen seurastaan, koska häntä ei puoleen vuoteen ole tänne kutsuttu. Niin minä ainakin luulen.
Silmäten syrjästä Haraldia, parooni, luullen herättävänsä hänessä kunnioitusta, röyhkeästi vastasi:
— En tosin paljon välitä hänen seurastaan, sillä en oikein tiedä, mitä minulla olisi häneltä opittavaa.