Tällä kertaa vapaaherra ei näyttänyt tarkoittavan mitään pahaa, sillä ainakaan Harald ei hänen äänestään huomannut, että hän olisi tehnyt hänestä pilkkaa.
Mutta aivan eritavoin tämä lupaus vaikutti Haraldiin ja Ireneen.
Edellinen punastui ja katsoi vapaaherraa tutkivasti silmiin, kun taas
Irene loi katseensa maahan ja — kalpeni.
Myöhemmin Harald hyvin selvästi muisti tuon kalpenemisen ja hänen mieleensä juolahti, että se kentiesi oli jonkin aavistuksen tai toivon vaikuttama.
— Nyt lienee aika alottaa laulutunti, koska kello näkyy jo olevan ylitsekin ja minun on siis poistuttava. Näin sanoen vapaaherra otti hattunsa ja keppinsä ja läksi viheltäen alas portaita.
Laulutuntien aikana käyttäytyi Harald vakavasti, miltei juhlallisesti. Hän ei virkkanut sanaakaan, ei tehnyt ainoatakaan muistutusta, joka ei olisi kuulunut asiaan.
Tällä tunnilla harjoiteltiin uutta laulukappaletta, Don Juanin ja Zerlinan duettia: Là ci darem la mano. Harald tahtoi, että se laulettaisiin italiankielellä, koska sanat millään muilla kielillä eivät hänen mielestään kelvanneet mihinkään.
Vaikka Irene ei ymmärtänyt italiankieltä, niin hän kuitenkin lauloi ikäänkuin olisi hyvinkin ymmärtänyt, ehkäpä paremminkin.
VII
STELLA JA IRENE.
Stella istui vanhan Reginan kamarissa ja leikkeli tämän kanssa papuja.