Irene istui vähän loitompana, pikku Ulla sylissään. Harald otti tilaisuudesta vaarin ja kuiskasi hänelle:
— Älkää pelätkö. Muistakaa… — mutta samassa hän vaikeni.
Sitten hän toivotti hyvää yötä ja alkoi vitkalleen nousta ylös portaita, mennäkseen ullakkokamariinsa. Viimeisellä askelmalla pysähytti hänet v. Nit.
— Olisiko maisteri hyvä ja tulisi minun huoneeseeni? Minun olisi silloin parempi olla, koska suoraan sanoen pelkään ukkosta. Salamat leimahtavat eteläpuolella, joten olisi sopivampi istua minun huoneessani.
Harald ei ollut ennen käynyt herra v. Nitin huoneessa, koska ei kutsumatta ollut tahtonut sinne mennä ja kernaasti hän nyt suostui häntä seuraamaan.
Vanhan juopon huone näytti hyvin siivottomalta, siellä kun ei ollut minkäänlaista järjestystä. Vaatekappaleita ajelehti hujanhajan, yksi siellä toinen täällä, vieläpä sängyn alla; peili oli tuolilla, eikä vuodetta ollut pitkään aikaan korjattu. Kirjakaapin ovien päällä riippui vanhoja, hiestä kellastuneita sukkia ja lattialla makasi vesipullon vieressä katkonaisia, Voltairen ja Lafontainen romaanien osia, mikä kaikki näytti hyvin vastenmieliseltä. Sen ohella tuntui huoneessa tympäisevä väkijuomien haju, jota ei edes tupakan savu ollut haihduttamassa, koska herra v. Nit käytti tupakkaa ainoastaan nuuskan muodossa, pitäen myös joskus pikanellia suussaan.
— Suokaa anteeksi tämä siivottomuus, herra maisteri, mutta minun ikäiseni vanhapoika ei kaipaa sen parempaa. Tämän madeirapullon ääressä voimme unohtaa, että huone ei ole kovinkaan hyvässä järjestyksessä.
Siitä huolimatta, taikka ehkä juuri siitä syystä, että oli tullut huomanneeksi hänen salaperäisen suhteensa vapaaherraan, Harald, tavattuaan von Nitin ullakolla kummittelemassa ja kuultuaan, mitä hän unissakäydessään puhui, oli ruvennut pikemmin häntä surkuttelemaan kuin pelkäämään ja inhoamaan. Ja näin ollen hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että ryhtyi pitämään hänelle seuraa.
Väkijuomien nauttimisesta on se hyvä tai paha seuraus, että yleisistä ja arvottomista asioista siirrytään keskustelemaan yksityisistä ja mieskohtaisemmista. Harald, joka ei ollut ehdottomasti raitis, vaikka ei mikään juopottelijakaan, kesti väkijuomia paremmin kuin v. Nit, osoittamatta kuitenkaan vähemmän avomielisyyttä kuin tämä.
Huomaamatta kääntyi puhe onneen ja onnettomuuteen, kuinka edellinen ilman ihmisen omaa ansiota hymyilee toisille, kun taas toiset jäävät siitä aivan osattomiksi, vieläpä joutuvat syyttömästi onnettomuuteenkin. Onnelliset ovat kadehdittavia, onnettomat surkuteltavia.