* * * * *
Harald toimitti vapaaherran asian sillä seurauksella, että pastorin epäröinti Stellan suhteen haihtui ja hän päätti tämän kanssa käydä Ristilässä. Mitä Stellaan tulee, niin hän vähän kammoksui tuota harmaata linnaa, vaikka tunsi sinne salaista vetovoimaakin.
Matkalla he tavallisuuden mukaan vilkkaasti ja innokkaasti keskustelivat toinen avomielisesti kysellen, toinen lempeästi vastaten. Välistä pastorikin vuorostaan teki jonkun kysymyksen ja Stella vastasi.
Mutta sikäli kuin he lähestyivät Ristilää, menetti Stella kyselyhalunsa eikä pastorinkaan tehnyt mieli puhua. Heidän tultuaan puistoon, Stella kuitenkin, oltuaan kauvan ääneti, ryhtyi jälleen puhumaan:
— Niinkuin ehkä huomasitte, tuntui mieleni niin oudolta, nähdessäni tuon kivirakennuksen yhä lähenevän. Mutta nyt, kun se on aivan edessäni ja me jo olemme puistossa, niin se yht'äkkiä alkaa tuntua minusta aivan tutulta. Uskallanpa sanoa, etten enään pelkää ollenkaan.
— Samoin on vaarankin laita. Kun se vielä on kaukana, emmekä tiedä mitä laatua se on, niin pelkäämme enemmän kuin silloin, kun se on meitä lähellä ja me olemme saaneet siitä selvän käsityksen.
— Ymmärrän kyllä, että puhutte vertauksin. Taikka… ettehän toki tarkoita että täällä olisi joku vaara tarjona?
Pelokkaasti Stella katsahti ystäväänsä, joka tämän katseen lumoamana unohti vastata. Eikä se ollutkaan tarpeen, sillä tuolla jo Irene tuli heitä vastaan, ollen ikäänkuin rauhoittavana vastauksena Stellan arasti kysyvään katseeseen. Unohtaen pelkonsa rientää Stella hänen luoksensa, tarttuu hänen käsiinsä ja syleilee häntä. Irene suutelee hänen kaulaansa ja silloin pälkähtää heidän päähänsä suikata suutakin.
Oli keskiviikkopäivä, jolloin Irenellä oli ollut soittotuntinsa, mihin hän oli niin suuresti innostunut, ja siis oli hänellä nyt kaunis päivänsä. Jos pastori olisi ollut puolueeton katselija, niin hän olisi ollut kahdenvaiheilla, kumpaisenko julistaisi kauniimmaksi.
— Tiedätkö, Irene, että tämä kolkko puisto vaikutti minuun lopen ahdistavasti, mutta heti kun näin sinut, haihtui kaikki tuollainen. Kuinka hauskaa olikaan, että tulit meitä vastaan. Mitenkä satuit tulemaan juuri nyt?