Paitsi kertoma-, laulu- ja loitsurunoja on Suomen kansan suusta koottu joukottain suorasanaisia satuja. Näissä kyllä tavataan vanhoja taru-aineksia; mutta niihin on myöskin sekaantunut paljo uuden-aikuisia aineita. ”Suomen kansan satuja ja tarinoita”, Eero Salmelaisen toimittamia, on ilmestynyt neljä osaa (1852–1866), joista kolmas sisältää eläinsatuja.
Lisäys. Sadut semmoisinaan leviävät helpommin kuin muut kansanrunouden tuotteet maasta maahan, kansasta kansaan, koska kielten mukaan vaihteleva runomuoto ei vaikeuta niiden leviämistä. Sentähden huomataankin paljon yhtäläisyyttä kaikkein kansain satuvaroissa. Likimmän heimokansamme, Virolaisten, sadut julkaisi Fr. R. Kreutzwald nimellä Eesti rahva Ennemuistesed jutud (1866). Virolaisten satujen kertomustapa, niinkuin se ilmaantuu Kreutzwald’in kokoelmassa, on yleensä vilkas ja miellyttävä; useissa ilmaantuu hentoa runollisuutta, muutamissa leikillisyyttä tai terävää ivaa. Mutta yleensä ne ovat vähemmän alkuperäisiä kuin meidän satumme niin esitystapansa kuin sisällyksensäkin puolesta.
Lisäys. Suomalaisia kansansatuja eli satujen alkuperäisiä toisintoja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ruvennut julkaisemaan; niitä on kaksi osaa ilmestynyt, joista ensimmäinen, sisältäen Eläinsatuja, on Kaarle Krohn’in ja jälkimäinen, Kuninkaallisia satuja, Kaarle Krohn’in ja Lilli Liliuksen toimittama.
[§ 11. Sananlaskuja ja arvoituksia.]
Harvalla kansalla on niin runsaat sananlaskuvarat kuin Suomalaisilla. E. Lönnrot’in vuonna 1842 ulos-antama kokoelma Suomen kansan Sananlaskuja sisältää niitä enemmän kuin 7000; suurin osa niistä on runomittaisia, harvemmat suorasanaisia. Niiden ilmaisemat mietteet lausutaan sangen osaavasti, milloin yksivakaisesti ja usein kyllä runollisilla vertauksilla, milloin leikillisesti sattuvalla ivalla tai huumorilla.
Suomen kansan Arvoituksia Lönnrot toimitti painosta v. 1844. Niitä oli jo ensimmäisessä laitoksessa enemmän kuin puolitoista tuhatta (paitsi toista sataa virolaista arvoitusta); toisessa laitoksessa nousee suomalaisten arvoitusten luku yli 2,200 ja virolaisia on 189.
Sananlaskut ja arvoitukset, vaikka vanhimpina aikoina ovat saaneet ensimmäisen alkunsa, eivät ole yksinomaisesti puheena olevan aikakauden tuottamia; vaan niitä on tietysti syntynyt ja syntynee yhä vieläkin uusia pitkin Suomen kansan elämän-aikaa.