[27] King Richard II, toinen näytös, 1., muutamissa painoksissa 2:nen n., 2.
[28] King Richard II, I. 3.
[29] Elämä on unelma, I, 4.
[30] Vrt. Vischer, Aesthetik III, s. 1418.
[31] Lyyrilliset runot, sekä hengelliset että maalliset, ovat riimillisiä ja kokonaan korolle rakennettuja eikä niissä laajuudesta huolita ollenkaan; ne ovat usein varsin sulosointuisia, mutta uuden- aikuisten kielten tapaan; esimerkkinä olkoot seuraavat keskiaikaisen virren säkeet:
Ut axe sunt serena nocturna sidera,
Ut verna sunt amoena in campis lilia:
Sic virgo caritatis es flore fulgida,
Sic mater caritatis es rore limpida!
Yhtä uuden-aikaiselta soi seuraava tunnetun juomalaulun säkeistö keskiajalta, erään Saksalaisen tekemä:
Meum est propositum in taberna mori,
Vinum sit appositum morientis ori;
Tunc cantabunt laetius angelorum chori:
Sit Deus propitius huic potatori!
Bürger'in onnistuneen saksalaisen käännöksen tästä pätkästä pitää Jakob Grimm todistuksena puheena olevan laulun perin saksalaisesta luonteesta, ja totta onkin, että se paljoa enemmin muistuttaa germanilaisten runoilijain (esim. Bellman'in) stroofeista kuin Horation runoista. Mitä runomittaan tulee, niin latinankielen tuntija pian huomaa, kuinka mielivaltaisesti tavuitten laajuutta kohdellaan, kun aivan arvelematta pannaan toisilleen loppusoinnuiksi: mori, ori, chori, potatoori. (Vertaa: Carriere, Die Poesie. Zweite Aufl. Sivv. 168, 169).
[32] Tämän ajatussarjan tarkempi perusteleminen veisi liian pitkälle ja on ulkopuolella tämän teoksen tarkoitusta. Mitä Jumalan persoonallisuuteen tulee, kts. muun muassa Herman Lotze, Mikrokosmus, III. Sivv. 549-580 (4:s pain.).