[33] Luulen nykyaikana tarpeettomaksi varoittaa lukijaa siitä väärästä käsityksestä, että aatteet muka olisivat jotain itsekseen olevaista, joka reaalisuudessa vaan ilmaantuu eri muodoissa. Niitä tulee tietysti ajatella perikuviksi, mielteiksi, Jumalan tai ihmisen hengen muodostamiksi.
[34] Toiselta puolen taas suomalaisen "ihanuus" sanan käytäntö on laajempi kuin saksalaisen sanan, esim. ihana toivo, elämän ihanuus.
[35] Tunnettua on, että näillä sanoilla osittain — murteellisesti — on toisetkin merkitykset kuin tässä mainitut (esim. sanoilla "soma" ja "sievä"); mutta tärkeätä on, että käsitteet tarkasti erotetaan toisistaan, ja kirjakielessä näiden merkitykset jo ovat ruvenneet tähän suuntaan vakaantumaan.
[36] Kant, Kritik der ästhetischen Urtheilskraft, § 25. "Erhaben nennen wir das, was schlechthin gross ist." — — "Das Letztere ist das, was über alle Vergleichung gross ist." Ja edempänä: "Erhaben ist, was auch nur denken zu können ein Vermögen des Gemüths beweiset, das jeden Masstab der Sinne übertrifft."
[37] Vrt. ylevyydestä: Vischer Aesthetik, I §§ 84-116 (siv. 221-227).
[38] Ingmanin suomennoksen mukaan.
[39] Vischer, Aesthetik I, §§ 100, muist. 2 (sivv. 250, 251).
[40] Hor. Od. III, 3.
[41] Intohimo on tietysti tarkasti erotettava innosta, joka on hartaan tunteen ja tehokkaan toiminnan yhdistys jonkun hyvän asian toteuttamiseksi, ja innostuksesta, joka on hetkellinen ja enimmiten pysyy paljaana tunteena.
[42] Julius Caesar, V, 5, P. Cajanderin suomennoksen mukaan.