"Te sanotte 'on', neiti. Minä luulin, että isoisänne oli kuollut", sanoi maaherra.
"Saattaa kai hän silti olla paras ystäväni", sanoi Petra epäröimättä. "Kun minulle sattuu jotakin hyvää, niin aina luulen, että äidillä tai isoisällä on jotakin sen kanssa tekemistä. Esimerkiksi kun sain tämän paikan", lisäsi hän loistavin kasvoin.
Syntyi pieni vaitiolo.
Rouva katseli alaspäin, melkein kuin hämillään. Maaherra katseli rouvaa ja Vilhelm Petraa.
"Voi olla, ettette ole niinkään väärässä, lapsi", sanoi maaherra vakavasti ja lempeästi. "Hauskaa, että laskette meidätkin kuuluviksi 'johonkin hyvään'", lisäsi hän hymyillen.
Vilhelm Veyer alkoi puhella teatteri- ja konserttikaudesta. Tänä iltana
"Butterfly" piti esitettämän ensi kerran tänä vuonna.
"Ja jonkun ajan kuluttua, Letta täti, tulee madame Wedloffska, muistathan, hän, jonka kuulimme Brysselissä, tänne antamaan konsertin. Silloin sinun täytyy mennä. Oletteko ehkä kuullut puhuttavan hänestä, neiti Felber – hän on suurimpia tähtiä."
"Hän on minun ystäväni", sanoi Petra kuivasti.
Vilhelm Veyer näytti ensin ällistyneeltä, sitten hän nauroi hiukan ylenkatseellisesti.
"Etteköhän erehdy, neiti. Wedloffska ei koskaan ennen ole laulanut täällä."