Tunnustan Sinulle: minä tunnen sisässäni salaista iloa kun vain ajattelen tämän kaunottaren viehkeyttä. On kuin näkisin hänen astuvan veljesi vaimolaan, ja minusta on hauskaa jo ennakolta todeta kaikkien hänen vaimojensa hämmästys, toisten valtava tuska, toisten mykkä, mutta vielä tuskallisempi masentumus, niiden pahansuopa tyytyväisyys, jotka eivät enää toivo mitään, ja niiden kiihottunut kunnianhimo, jotka vielä jotakin toivovat.
Näin minä toimitan valtakunnan toisesta päästä asti eräässä vaimolassa täydellisen muutoksen. Kuinka monet intohimot saankaan liekehtimään ja kuinka paljon pelkoa ja vaivaa valmistankaan!
Mutta niin hämmentynyt kuin tämän vaimolan sisäinen maailma onkin, pysyy ulkopuoli yhtä rauhallisena. Suuret mullistukset kätketään sydämen syvyyksiin, murheet niellään ja ilo hillitään. Kuuliaisuus on oleva yhtä täsmällistä ja säännöt yhtä taipumattomia. Lempeys, jonka on pakko olla aina näkysällä, on putkahtava ilmoille itsensä epätoivon uumenista.
Me olemme panneet merkille, että mitä enemmän meillä on naisia vartioitavanamme, sitä vähemmän he antavat meille puuhaa. Suurempi miellyttämisen pakko, pienempi liittoutumisen mahdollisuus, useampia alistumisen esikuvia, kaikki tämä kahlitsee heitä yhä voimakkaammin. He pitävät lakkaamatta silmällä toistensa tekoja ja askeleita: on kuin he olisivat tehneet meidän kanssamme sopimuksen joutuakseen omasta toimestaan yhä suurempaan riippuvaisuuteen. He suorittavat meidän tehtävämme melkein puoliksi ja avaavat silmämme silloin kun satumme ne sulkemaan. Mitä sanonkaan? He kiihottavat lakkaamatta isäntää kilpailijattariaan vastaan, aavistamatta kuinka lähellä he ovat niitä, joita rangaistus kohtaa.
Mutta kaikki tämä, mahtava herra, kaikki tämä ei ole mitään ilman isännän läsnäoloa. Mitä voimme tehdä sen vallan tyhjällä varjolla, jota ei meille milloinkaan suoda kokonaisuudessaan? Me edustamme vain heikosti Sinun toista puoltasi ja me voimme näyttää heille vain inhottua ankaruutta. Mutta Sinä, Sinä lievennät pelkoa toivolla, sillä Sinun valtasi on ehdottomampi silloin kun Sinä hyväilet, kuin silloin kun Sinä uhkaat.
Palaja siis, mahtava herra, palaja tähän palatsiin ja levitä kaikkialle valtasi merkkejä. Tule viihdyttämään epätoivoisia intohimoja, tule poistamaan kaikki lankeemuksen tekosyyt, tule rauhoittamaan nurkuvaa lempeä ja tekemään velvollisuuskin miellyttäväksi, tule vihdoinkin huojentamaan uskollisten eunukkiesi taakkaa, joka käy päivä päivältä raskaammaksi.
Ispahanilaisessa vaimolassa, 8 p. Zilhageh-kuuta v. 1716.
98. kirje.
Usbek kirjoittaa Hasseinille, Jaronin vuoren dervishille.
Oi sinä viisas dervishi, jonka ihmeellinen henki loistaa suuresta tietämisestä, kuule, mitä Sinulle sanon.