Täällä on filosofeja, jotka totta puhuen eivät ole saavuttaneet itämaalaisen viisauden huippua. Heidän hurmauksensa ei ole nostanut heitä valon valtaistuimelle saakka. He eivät ole kuulleet niitä kielin kertomattomia sanoja, jotka kaikuvat enkelien lauluissa, eivätkä tunteneet jumalallisen raivon kauhistuttavia purkauksia. Omaan huomaansa jätettyinä, pyhistä ihmeistä osattomina seuraavat he hiljaisuudessa inhimillisen järjen polkuja.
Etpä osaisi uskoa, mihin asti tämä opas on heidät vienyt. He ovat järjestäneet kaaoksen ja selittäneet yksinkertaisen liike- ja tasapaino-opin avulla jumalallisen rakennuksen suunnitelman. Luonnon tekijä pani aineen liikkumaan: enempää ei tarvittu sen hämmästyttävän ilmiörunsauden synnyttämiseksi, minkä nyt näemme maailmankaikkeudessa.
Kun tavalliset lainsäätäjät tarjoovat meille lakeja inhimillisten yhteiskuntien säännöstelemiseksi, lakeja, jotka ovat yhtä muuttuvaisia kuin niiden laatijain ja niitä noudattavain kansain mieli, puhuvat nämä meille vain yleisistä, järkähtämättömistä, ikuisista laeista, joita noudatetaan poikkeuksetta loppumattoman uskollisesti, säännöllisesti ja nopeasti avaruuksien äärettömyydessä.
Ja millaisiksi luulet, jumalainen mies, näitä lakeja? Kuvittelet ehkä, että astuessasi Iankaikkisen neuvospöydän ääreen hänen salaisuuksiensa ylevyys lyö Sinut hämmästyksellä: Sinä kieltäydyt jo ennakolta ymmärtämästä ja valmistut vain ihmettelemään.
Mutta piankin tulet toisiin ajatuksiin. Ne eivät tosiaankaan huikaise silmiäsi väärän arvokkuuden loistolla. Niiden yksinkertaisuus on vaikuttanut, ettei niitä ole pitkään aikaan huomattu, ja vasta ankaran mietiskelyn jälkeen on oivallettu koko niiden hedelmällisyys ja laajakantoisuus.
Ensimmäinen laki lausuu, että jokainen kappale pyrkii piirtämään suoran viivan, ellei se tapaa mitään estettä, joka kääntää sitä toisaalle. Ja toinen laki, joka on vain ensimmäisen seuraus, opettaa, että jokainen kappale, joka kiertää jonkin pisteen ympäri, pyrkii siitä loittonemaan, koska sen piirtämä rata lähenee sitä enemmän suoraa viivaa, mitä kauempana se siitä on.
Kas siinä on, ylevä dervishi, luonnon avain. Kas siinä ovat ovat ne hedelmälliset perusaatteet, joista tehdään johtopäätöksiä silmän kantamattomiin, niinkuin tulen Sinulle eri kirjeessä osoittamaan.
Viiden tai kuuden totuuden tajuaminen on täyttänyt heidän filosofiansa ihmeillä ja saanut heidät toimittamaan enemmän kuulumattomia kummia ja oudostuttavia tekoja kuin kaikki se, mitä meille kerrotaan pyhistä profeetoistamme.
Sillä minä olen vakuuttunut siitä, ettei ainoakaan kirjanoppineemme olisi ollut joutumatta pulaan, jos häntä olisi kehotettu vaa'alla punnitsemaan kaikki maata ympäröiviä ilma tai mittaamaan kaikki sen pinnalle vuosittain putoava vesi. Varmaankin olisi hän myös miettinyt neljä kertaa päänsä ympäri ennen kuin olisi sanonut, kuinka monta peninkulmaa ääni kulkee tunnissa, kuinka pitkän ajan valonsäde tarvitsee tullakseen auringosta maahan, kuinka monta syltä on täältä Saturnukseen, kuinka kaarevaksi on laivan kylki laitettava, jotta siitä tulisi niin hyvä purjehtija kuin mahdollista.
Jos joku jumalallinen mies olisi koristanut näiden filosofien teokset korkeilla ja ylevillä sanoilla, jos hän olisi sovittanut niihin rohkeita kuvia ja salaperäisiä vertauksia, olisi hän ehkä luonut niin kauniin kirjan, että sen olisi voittanut vain pyhä Koraani.