Jos minun kuitenkin tulee sanoa Sinulle, mitä ajattelen, niin en minä oikein osaa pitää kuvatyylistä. Koraanissamme on melkoinen joukko lapsellisia kohtia, jotka tuntuvat minusta aina lapsellisilta, vaikkakin niitä kohottaa ilmaisutavan voima ja eloisuus. Ensi aluksi luulisi pyhässä innostuksessa sepitettyjen kirjojen olevan ihmisten kielellä tulkittuja jumalallisia aatteita, mutta meidän pyhissä kirjoissamme tapaakin päinvastoin jumalan kielen ja ihmisten aatteet, ikäänkuin Jumala olisi ihmeellisestä oikusta sanellut lauseet ja ihminen antanut ajatukset.
Arvelet ehkä minun puhuvan liian vapaasti sellaisesta, mikä on pyhintä keskuudessamme, ja luulet kai sitä tässä maassa vallitsevan itsenäisyyden hedelmäksi. Ei. Järki ei ole, taivaan kiitos, turmellut sydäntä. Niin kauan kuin elän on Ali oleva profeettani.
Pariisissa, 15 p. Chahban-kuuta v. 1716.
99. kirje.
Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.
Eipä ole maailmassa valtakuntaa, jossa onni olisi niin häilyvä kuin täällä. Joka kymmenes vuosi sattuu mullistuksia, jotka syöksevät rikkaan kurjuuteen ja nostavat köyhän nopein siivin rikkauden huipulle. Yksi hämmästelee köyhyyttään, toinen yltäkylläisyyttään. Tuokiossa rikastunut ihmettelee Kaitselmuksen viisautta ja tuokiossa köyhtynyt kohtalon sokeata sallimusta.
Verojen kokoojat uivat aarteissa: heidän keskuudessaan on vähän Tantaloksia. He alkavat kuitenkin tämän ammattinsa äärimmäisessä kurjuudessa. Heitä halveksitaan kuin lokaa niin kauan kuin he ovat köyhiä, mutta kun heistä on tullut rikkaita, annetaan heille paljon arvoa. Niinpä he eivät jätäkään tekemättä mitään tätä arvoa hankkiakseen.
Nykyään heidän asemansa on kuitenkin kauhistuttava. Hiljattain on perustettu muuan kamari, jota nimitetään oikeuskamariksi, koska sen tarkoituksena on riistää heiltä koko heidän omaisuutensa. He eivät voi kuljettaa pois eivätkä salata tavaroitaan, sillä heidät pakotetaan kuolemanrangaistuksen uhalla ilmoittamaan ne täsmälleen. Näin pannaan heidät kulkemaan hyvin ahtaasta solasta, nimittäin heidän henkensä ja rahojensa välistä. Onnettomuuden kukkuraksi kunnioittaa muuan sukkelasta suustaan tunnettu ministeri heitä pilapuheillaan ja lörpöttelee kaikista neuvoskunnan päätöksistä. Eipä tavata joka päivä ministerejä, jotka tahtovat naurattaa ihmisiä. Ja tälle on oltava kiitollisia siitä, että hän on sellaista yrittänyt.
Palvelijaluokka nauttii Ranskassa suurempaa kunnioitusta kuin muualla. Se on suurten herrain taimitarha ja se täyttää muiden säätyjen tyhjät sijat. Siihen kuuluvat henkilöt asettuvat onnettomuuteen suistuneiden ylimysten, vararikkoon joutuneiden virkamiesten ja sodan raivoisissa kahakoissa kaatuneiden aatelisten tilalle. Ja elleivät he kykene itse näitä korvaamaan, kohottavat he kaikkien suurten sukujen loistoa tytärtensä avulla, nämä kun jonkinlaisen lannan tavoin lihottavat karuja vuoriperäisiä maita.
Kaitselmus on minun nähdäkseni, Ibben, aivan ihmeellisellä tavalla toimittanut rikkauksien jaon. Jos se olisi suonut niitä vain kunnon ihmisille, ei niitä olisi osattu kyllin selvästi erottaa hyveestä eikä niiden koko tyhjyyttä olisi perinpohjin oivallettu. Mutta kun tutkitaan, millaisia ne ihmiset ovat, joille niitä on eniten sälytetty, opitaan rikkaita halveksimalla myös lopulta halveksimaan rikkauksia.