Orjattaret, jotka elävät vaimolassa palvellakseen eunukkien kanssa näitä lukuisia vaimoja, vanhenevat siellä melkein aina rasittavassa neitsyydessä, he kun eivät saa mennä naimisiin siellä ollessaan. Eivätkä heidän emäntänsä, kun ovat kerran heihin tottuneet, luovu heistä melkein milloinkaan.

Näin pitää siis yksi ainoa mies niin monen monta kumpaankin sukupuoleen kuuluvaa ihmistä nautintojensa palveluksessa, tappaa heidät valtiolta ja tekee heidät hyödyttömiksi suvun jatkamisen kannalta.

Konstantinopoli ja Ispahan ovat maailman kahden suurimman valtakunnan pääkaupunkeja. Niihin kokoontuu kaikki ja niihin tulevat kansat tuhansien syiden houkuttelemina kaikilta tahoilta. Kuitenkin kuihtuvat ne aivan itsestään ja piankin häviäisivät ne kokonaan, elleivät hallitsijat tuottaisi niihin melkein joka vuosisata kokonaisia kansakuntia jälleen kartuttamaan niiden väkilukua. Käsittelen kuitenkin tätä asiaa lähemmin jossakin toisessa kirjeessä.

Pariisissa, 13 p. Chahban-kuuta v. 1718.

116. kirje.

Usbek kirjoittaa samalle.

Roomalaisilla ei ollut suinkaan vähemmän orjia kuin meilläkään. Olipa heillä niitä enemmänkin. Mutta he käyttivät niitä paremmin.

He eivät suinkaan estäneet pakkokeinoilla orjiensa lisääntymistä, vaan koettivat päinvastoin edistää sitä niin paljon kuin voivat ja toimittaa niistä mahdollisimman monta jonkinlaiseen avioliittoon. Näin täyttivät he talonsa molempiin sukupuoliin kuuluvilla, kaikenikäisillä palvelijoilla ja valtion lukemattomalla väenrunsaudella.

Lapsia, jotka muodostivat ajan pitkään isännän rikkauden, syntyi tuhka tiheään hänen ympärillään. Hän yksin piti huolta niiden elättämisestä ja kasvattamisesta. Isät, vapautuneina tästä taakasta, seurasivat yksinomaan luontaista taipumustaan ja lisäsivät sukuaan pelkäämättä liian lukuisaa perhettä.

Olen jo sanonut, että meidän keskuudessamme on kaikkien orjien ainoana tehtävänä vaimojemme vartioiminen eikä mikään muu ja että he ovat valtion kannalta katsoen kaikin tavoin tuottamattomia. Niinpä jääkin vain muutamien vapaiden miesten, muutamien perheenpäiden tehtäväksi ammattien harjoittaminen ja maan viljeleminen, ja siihen työhön antautuvat nämäkin niin vähän kuin suinkin voivat.