Kaikki uskonnot joutuvat pahaan pulaan silloin kun olisi annettava jonkinlainen käsitys niitä ihmisiä odottavista nautinnoista, jotka ovat hyvin eläneet. Pahoja ihmisiä pelotellaan helposti monen monilla rangaistuksilla, joilla heitä uhataan. Mutta hyveellisille ihmisille ei tiedetä mitä luvata. Näyttää kuin kuuluisi nautintojen luontoon lyhytaikaisuus: mielikuvituksen on vaikea keksiä muunlaisia nautintoja.
Minä olen lukenut sellaisia paratiisin kuvauksia, jotka ovat totisesti omiaan karkottamaan jokaisen järkevän ihmisen mielestä halun päästä sinne. Toiset panevat nämä onnelliset varjot lakkaamatta soittamaan huilua. Toiset tuomitsevat heidät iankaikkisen käyskentelyn vaivaan. Kolmannet vihdoin, jotka saattavat heidät siellä ylhäällä haaveilemaan tämän alhaisen maailman rakastettuja, eivät ole luulleet sataa miljoonaa vuotta niin pitkäksi ajaksi, että heiltä olisi sen kuluessa mennyt moisten lemmensurujen halu.
Tässä yhteydessä muistan tarinan, jonka minulle kertoi muuan Mogulin maassa käynyt mies. Se osoittaa, että intialaiset papit ovat yhtä hedelmättömiä kuin muut kun on kysymys paratiisin riemujen kuvitteluista.
Muuan vaimo, joka oli menettänyt miehensä, saapui juhlallisesti kaupungin kuvernöörin luo kysymään, saisiko hän polttaa itsensä. Mutta kun muhamettilaisten valtaan joutuneissa maissa koetetaan parhaan mukaan poistaa tätä julmaa tapaa, epäsi kuvernööri jyrkästi vaimon pyynnön.
Kun tämä huomasi rukouksensa tehottomiksi joutui hän kauhistuttavaan kiihkoon. "Katsokaa", huusi hän, "katsokaa, millaista pakkovaltaa täällä harjoitetaan! Vaimoraukka ei saa edes polttaa itseään silloin kun hänen mielensä tekee! Onko milloinkaan nähty moista? Äitini, tätini, sisareni, kaikki ovat kunnollisesti palaneet. Mutta kun minä tulen pyytämään lupaa tältä kirotulta kuvernööriltä, suuttuu hän ja alkaa kirkua kuin raivohullu."
Sattumalta oli siinä läsnä muuan nuori Buddhan pappi. "Uskoton ihminen", huusi hänelle kuvernööri, "sinäkö olet ajanut tuollaisen kiihkon tämän vaimon päähän?"
"En", vastasi tämä, "en ole milloinkaan häntä edes puhutellut. Mutta jos hän tahtoo minua uskoa, suorittaa hän kyllä uhrinsa, koska hän siten tekee Brahma-jumalaa miellyttävän teon. Niinpä saakin hän siitä hyvän palkinnon, sillä hän on toisessa maailmassa tapaava miehensä ja alottava hänen kanssaan uuden avioliiton."
"Mitä te sanotte?" hämmästyi vaimo. "Tapaanko minä mieheni? Ah! silloin minä en poltakaan itseäni. Hän oli mustasukkainen, kärtyisä ja siksi toiseksi niin vanhakin, että ellei Brahma-jumala toimita hänessä joitakin korjauksia, ei hän varmastikaan tarvitse minua. Minäkö polttaisin itseni hänen tähtensä! En edes sormenpäätäni polttaisi, vaikka voisin hänet siten vetää ylös helvetin syvyyksistä. Ne kaksi vanhaa pappia, jotka minut tähän viettelivät ja jotka tiesivät, millaista minun oli elää hänen kanssaan, varoivat visusti sanomasta minulle kaikkea. Mutta ellei Brahma-jumalalla tosiaankaan ole muuta lahjaa minulle annettavana, kieltäydyn minä siitä autuudesta. Hyvä herra kuvernööri! Minä rupean muhamettilaiseksi. Ja mitä teihin tulee", jatkoi hän nuoreen pappiin katsahtaen, "niin voitte, jos haluatte, mennä sanomaan miehelleni, että minä voin oikein hyvin".
Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1718.
127. kirje.