Ajatellessani ruhtinaiden asemaa, heitä kun aina ympäröivät ahnaat, kyllääntymättömät henkilöt, en voi muuta kuin surkutella heitä. Ja minä surkuttelen heitä vielä enemmän silloin kun heillä ei ole voimaa vastustaa pyyntöjä, mitkä koituvat aina niiden rasitukseksi, jotka eivät pyydä mitään.
En voi milloinkaan kuulla puhuttavan heidän anteliaisuudestaan, armonosoituksistaan, eläkkeistään vaipumatta tuhansiin mietteisiin. Kokonainen lauma ajatuksia tulvahtaa mieleeni. On kuin kuulisin julistettavan seuraavaa käskykirjettä:
"Sitten kun erinäisten alamaistemme väsymätön apurahojen pyytämisen into on lakkaamatta vedonnut Meidän kuninkaalliseen anteliaisuuteemme, olemme vihdoin suvainneet myöntyä niihin monilukuisiin anomuksiin, joita he ovat Meille esittäneet ja jotka ovat tähän asti olleet valtaistuimen suurimpana murheena. He ovat tehneet Meille tiettäväksi, etteivät he ole sen jälkeen kun kruunu on Meille joutunut olleet kertaakaan poissa Meidän aamuvastaanotostamme, että Me olemme aina nähneet heidät tiemme varrella liikkumattomina kuin rajapylväät ja että he ovat kurottautuneet niin paljon kuin ovat ikänänsä voineet katsellakseen korkeimpienkin olkapäiden yli Meidän Jalouttamme. Edelleen olemme saaneet useita anomuksia eräiltä kauniimpaan sukupuoleen kuuluvilta henkilöiltä, jotka ovat rukoilleet Meitä ottamaan huomioomme, että heidän toimeentulonsa kysyy tiettävästi suuria kustannuksia. Niinikään ovat erinäiset sangen iäkkäät naiset päätään heilutellen pyytäneet Meitä laskemaan sydämellemme, että he ovat olleet hovin koristuksina Meidän kuninkaallisten edeltäjiemme aikana ja että jos heidän sotajoukkojensa päälliköt ovat tehneet valtion pelätyksi sotaisilla urotöillään, ovat he puolestaan tehneet hovin yhtä kuuluisaksi juonillaan. Koska Me haluamme kohdella anojia ystävällisesti ja myöntyä kaikkiin heidän pyyntöihinsä, olemme me säätäneet ja käskeneet seuraavaa:
"Että jokaisen maanmiehen, jolla on viisi lasta, tulee joka päivä vähentää viidennellä osalla leipämäärää, minkä hän heille antaa. Me velvoitamme perheenisiä toimittamaan tämän vähennyksen kunkin osasta niin tasapuolisesti kuin suinkin mahdollista.
"Me kiellämme nimenomaisesti kaikkia niitä, jotka harjoittavat perintötilojensa viljelemistä tai jotka ovat antaneet ne vuokralle, toimittamasta niillä parannuksia, millaisia ne sitten lienevätkään.
"Me määräämme, etteivät ne henkilöt, jotka harjoittavat alhaisia ammatteja tai käsitöitä ja jotka eivät ole milloinkaan olleet Meidän Majesteettimme aamuvastaanotossa, saa vastedes ostaa vaatteita itselleen, vaimolleen tai lapsilleen useammin kuin joka neljäs vuosi. Lisäksi kiellämme Me heiltä ankarasti kaikki ne pienet huvittelut, joita heidän on ollut tapa panna toimeen perheissään vuoden suurimpina juhlina.
"Koska Meidän tietoomme on edelleen tullut, että useimmat Meidän kunnon kaupunkiemme porvarit ovat kokonaan vajonneet huolehtimaan tytärtensä naittamisesta, mitkä tyttäret ovat Meidän valtakunnassamme herättäneet suosiollista huomiota vain murheellisella ja ikävällä kainoudella, käskemme Me heitä viivyttämään heidän avioliittoansa siksi kunnes heidät, sitten kun he ovat saavuttaneet asetusten määräämän iän, nämä asetukset siihen pakottavat. Lisäksi kiellämme virkamiehiämme pitämästä tointa lastensa kasvatuksesta."
Pariisissa, 1 p. Chalval-kuuta v. 1718.
126. kirje.
Rica kirjoittaa ———:lle.