Pariisissa, 23 p. Rhamazan-kuuta v. 1718.
124. kirje.
Usbek kirjoittaa pappi Mehemet Alille, Kolmen Haudan vartijalle
Kumiin.
Mitä meitä auttavat immaumien paastot ja pappien jouhipaidat? Jumalan käsi on kaksi kertaa raskaasti painanut lain lapsia. Aurinko himmentyy ja näyttää valaisevan vain heidän tappioitaan: heidän sotajoukkonsa kokoontuvat, mutta ne hajoitetaan kuin tuhka.
Osmannien valtaa järisyttää kaksi ankarinta iskua, mitä se on milloinkaan saanut. Muuan kristitty mufti pitää sitä vain vaivoin pystyssä. Saksan suurvisiiri on Jumalan vitsa, joka on lähetetty kurittamaan Omarin kannattajia. Hän levittää kaikkialle heidän kapinoimisestaan ja petollisuudestaan raivostuneen taivaan vihaa.
Immaumien pyhä henki, Sinä itket yötä ja päivää Profeetan lapsia, jotka inhoittava Omar on vienyt väärille poluille. Sinun sisimmän sydämesi valtaa liikutus, kun Sinä katselet heidän onnettomuuksiaan. Sinä haluat heidän kääntymistään etkä heidän turmiotaan. Sinä tahtoisit koota heidät Alin lipun ympärille pyhimysten kyyneleiden voimalla etkä nähdä uskottomien kauhun hajoittavan heitä vuorille ja erämaihin.
Pariisissa, 1 p. Chalval-kuuta v. 1718.
125. kirje.
Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.
Mikä saattaa aiheuttaa sen suunnattoman anteliaisuuden, jota ruhtinaat osoittavat hovikoilleen? Tahtovatko he kiinnittää nämä itseensä? Mutta hehän ovat jo niin kokonaan heidän omiaan kuin he suinkin voivat olla. Ja jos he sitäpaitsi hankkivat muutamia alamaisiaan omikseen ostamalla heidät, täytyy heidän juuri siitä syystä menettää äärettömän paljon toisia alamaisia köyhdyttämällä heidät.