Ei mikään vedä niin muukalaisia puoleensa kuin vapaus ja aina sitä seuraava varallisuus: edellistä haetaan sen itsensä takia, ja tarve tuo ihmisiä maahan, mistä on saatavissa jälkimmäistä.
Suku lisääntyy maassa, missä yltäkylläisyys tyydyttää lasten tarpeet, silti lainkaan vähentämättä vanhempain hyvinvointia.
Myöskin kansalaisten tasa-arvoisuus, joka synnyttää tavallisesti varallisuuden tasa-arvoisuuden, kuljettaa ja levittää yltäkylläisyyttä ja elämää valtioruumiin kaikkiin osiin.
Niin ei ole laita mielivallan alamaisuuteen taivutettujen maiden. Ruhtinas, hovikot ja muutamat yksityiset pitävät hallussaan kaikkia rikkauksia, kaikkien muiden huokaillessa äärimmäisessä köyhyydessä.
Jos mies elää huonoissa varoissa ja jos hän oivaltaa siittävänsä vielä itseäänkin köyhempiä lapsia, ei hän mene naimisiin. Ja jos hän naimisiin meneekin, pelkää hän liian suurta lapsilaumaa, koska nämä lapset voisivat saattaa hänen taloudelliset olonsa lopulliseen epäjärjestykseen ja koska he varmaankin joutuisivat isänsä varallisuustasoa alemmaksi.
On myönnettävä, että maalainen eli talonpoika, kun hän on kerran mennyt naimisiin, kansoittaa maata mistään huolimatta. Oli hän sitten rikas tai köyhä, ei se asia liikuta häntä: hänellähän on aina varma perintö jätettävänä lapsilleen, nimittäin kuokka. Eikä näin mikään estä häntä sokeasti seuraamasta luonnon viettiä.
Mutta mitä hyödyttää valtiota tämä kurjuudessa kituvain lasten joukko? Nehän kuolevat melkein kaikki sitä mukaa kuin syntyvät. Eikä niistä tule milloinkaan oikein vankkaa väkeä: heikkoina ja raihnaisina he heittävät yksitellen henkensä tuhansista syistä, samalla kun niitä surmaavat summissa ne lukuisat kulkutaudit, joita kurjuus ja huono ravinto aina aiheuttavat. Ne, jotka niiltä säästyvät, pääsevät miehen ikään pääsemättä sen voimaan ja kituvat koko lopun elämänsä.
Ihmiset ovat kuin kasveja, jotka eivät milloinkaan menesty, ellei niitä hyvin hoideta. Kurjuudessa eläväin kansojen keskuudessa vähenee suku, jopa joskus huononeekin lajistaan.
Ranska on kaikesta tästä oivallisena esimerkkinä. Äskeisten sotien aikana oli kaikkien alaikäistenkin pakko mennä naimisiin, koska he pelkäsivät joutuvansa sotaväkeen. Avioliitot solmittiin siis liian aikaisin ja lisäksi suuressa köyhyydessä. Niin monista avioliitoista syntyi tietysti paljon lapsia, mutta niitä saa turhaan etsiä nykypäivien Ranskasta, koska kurjuus, nälkä ja taudit ovat ne korjanneet sen pinnalta.
Jos niin suotuisassa ilmanalassa, niin hyvin järjestetyssä kuningaskunnassa kuin Ranskassa tehdään moisia huomioita, niin miten ovatkaan asiat muissa valtioissa?