Tulkaa, vaatimattomat ihmiset, tulkaa syleilyyni! Teissä on elämän viehätys ja sulo. Te luulette, ettei teillä ole mitään. Mutta minä sanon teille, että teillä on kaikki. Te ajattelette, että ette nöyryytä ketään, mutta te nöyryytättekin koko maailman. Ja kun minä mielessäni vertaan teitä noihin öykkäreihin, joita näen kaikkialla, kukistan heidät korkeuksistansa ja paiskaan heidät teidän jalkoihinne.
Pariisissa, 22 p. Chahban-kuuta v. 1720.
145. kirje.
Usbek kirjoittaa ———:lle.
Älykkään miehen on tavallisesti hankala olla seuroissa. Hyvin harvat henkilöt ovat hänen makuunsa. Häntä ikävystyttävät kaikki nuo monen monet ihmiset, joita hän suvaitsee nimittää poroporvareiksi. Hänen on mahdotonta olla hiukan päästämättä vastenmielisyyttään näkyviin, mikä taas tekee kaikista halveksituista hänen vihamiehiään.
Koska hän on varma siitä, että hän voi miellyttää silloin kun hän vain tahtoo, ei hän huoli kovinkaan usein sitä tehdä.
Hän on taipuvainen arvosteluun, koska näkee enemmän asioita kuin muut ja tajuaa ne paremmin.
Hän hävittää melkein aina omaisuutensa, koska hänen älykkyytensä hankkii hänelle siihen useampia keinoja.
Hän ei menesty yrityksissään, koska hän panee paljon uhkaan. Hänen näkemyksensä, joka kantaa aina kauas, kuvailee hänelle päämääriä, jotka ovat liian etäällä. Ottamattakaan lukuun sitä seikkaa, että hän suunnitelmia tehdessään huomaa heikommin vaikeudet, jotka johtuvat ulkonaisista olosuhteista, kuin apukeinot, jotka lähtevät hänestä itsestään ja joita hänellä on omassa varastossaan.
Hän lyö laimin pikku seikat, joista kuitenkin riippuu melkein kaikkien suurten yritysten onnistuminen.