149. kirje.
Narsit kirjoittaa Usbekille Pariisiin.
Suureunukki on kuollut, mahtava herra. Kun minä olen vanhin orjistasi, olen astunut hänen paikalleen siksi kunnes olet ilmoittanut, kehen suvaitset luoda katseesi.
Kaksi päivää hänen kuolemansa jälkeen tuotiin minulle muuan kirjeesi, joka oli hänelle osoitettu. Varoin visusti sitä avaamasta. Kunnioittavasti käärin sen verhoon ja panin sen säilyyn siihen asti kunnes olet ilmoittanut minulle pyhän tahtosi.
Eilen tuli muuan orja keskellä yötä sanomaan minulle, että hän oli nähnyt erään nuoren miehen vaimolassa. Minä nousin, tutkin asiaa ja havaitsin, että se näky oli harhanäky.
Suutelen jalkojasi, ylevä herra ja pyydän Sinua luottamaan minun intooni, kokemukseeni ja vanhuuteeni.
Ispahanilaisessa vaimolassa, 5 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1718.
150. kirje.
Usbek kirjoittaa Narsitille ispahanilaiseen vaimolaan.
Teitä onnetonta! Teillä on käsissänne kirjeitä, jotka sisältävät kiireellisiä ja ankaroita määräyksiä. Pieninkin viivytys saattaa minut epätoivoon. Ja Te pysytte rauhallisena turhan tekosyyn varjolla.