Tapahtuu kauheita asioita. Ehkäpä ansaitsee puolet orjistani kuoleman. Lähetän Teille kirjeen, jonka ylieunukki kirjoitti minulle siitä ennen kuolemaansa. Jos olisitte avannut käärön, joka oli hänelle osoitettu, olisitte löytänyt siitä verisiä käskyjä. Lukekaa ne siis, ne käskyt. Olette tuhon oma, ellette pane niitä täytäntöön.
———:ssä, 25 p. Chalval-kuuta v. 1718.
151. kirje.
Solim kirjoittaa Usbekille Pariisiin.
Jos vaikenisin pitemmältä, olisin yhtä syyllinen kuin kaikki ne rikolliset, joita vaimolassasi on.
Minä olin suureunukin, luotettavimman orjasi, uskottu. Nähdessään loppunsa lähestyvän hän kutsutti minut luokseen ja sanoi minulle nämä sanat: "Minä kuolen. Mutta ainoa suru, mikä minulla on elämästä eritessäni, tulee siitä, että viimeisten katseitteni on pakko nähdä isäntäni vaimot rikollisina. Varjelkoon häntä taivas kaikista niistä onnettomuuksista, joita minä aavistan! Tulkoon kuolemani jälkeen uhkaava varjoni teroittamaan niille pettureille velvollisuuden käskyjä ja pelottamaan heitä yhä! Tässä ovat näiden kauhistuttavien kammioiden avaimet. Vie ne mustien orjien vanhimmalle. Mutta ellei hän minun kuoltuani ole kyllin valpas, niin muista ilmoittaa asiasta isännälleni." Näin puhuttuaan hän veti viimeisen henkäyksensä sylissäni.
Minä tiedän, mitä hän vähää ennen kuolemaansa kirjoitti Sinulle vaimojesi käytöksestä. Palatsissa on tälläkin hetkellä kirje, joka olisi tuonut kauhun mukanaan, jos se olisi avattu. Myöhemmin lähettämäsi siepattiin kolmen peninkulman päässä täältä. En ymmärrä, mitä tämä oikein on: kaikki käy onnettomasti.
Sillä välin eivät vaimosi huoli enää lainkaan hillitä itseään. Suureunukin kuoltua näyttää kaikki olevan heille luvallista. Roxane yksinään on pysynyt velvollisuuden polulla ja noudattanut kainouden vaatimuksia. Tavat höltyvät ilmeisesti päivä päivältä. Vaimojesi kasvoilla ei näy enää sitä lujaa ja ankaraa hyveellisyyttä, joka niillä vallitsi ennen. Näihin asuntoihin levinnyt uusi iloisuus on minun mielestäni pettämätön jonkin uuden tyydytyksen todistus. Kaikkein pienimmissäkin seikoissa huomaan tähän asti tuntemattomia vapauksia. Vieläpä orjatkin suorittavat velvollisuutensa ja noudattavat sääntöjänsä niin leväperäisesti, että minä olen aivan hämmästyksissäni. Heissä ei ole enää sitä tulista intoa Sinua palvelemaan, joka ennen näytti elähyttävän koko palatsia.
Vaimosi olivat viikon maalla, eräässä syrjäisimmässä talossasi. Nyt kerrotaan, että orja, joka sitä hoitaa, oli lahjottu, niin että hän päivää ennen heidän saapumistaan oli kätkenyt kaksi miestä komeimman huoneen seinässä olevaan kivikomeroon, mistä he sitten ilmestyivät illalla meidän poistuttuamme. Vanha eunukki, joka on nykyään päämiehenämme, on hölmö, jolle voi uskottaa mitä tahtoo.
Minua kuohuttaa kostonhaluinen viha tuollaista petollisuutta kohtaan. Ja jos taivas soisi Sinun palvelustasi edistääksensä sen, että Sinä katsoisit minut kelvolliseksi hallitsemaan, lupaisin minä vaimojesi olevan ainakin uskollisia, elleivät he olisikaan hyveellisiä.