Ispahanin vaimolassa, 6 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1719.
152. kirje.
Narsit kirjoittaa Usbekille Pariisiin.
Roxane ja Zelis ovat tahtoneet päästä maalle. En ole luullut pitävän sitä heiltä kieltää. Onnellinen Usbek! Sinulla on uskollisia vaimoja ja valppaita orjia. Minä olen käskijänä paikassa, minkä hyve näyttää valinneen suojakseen. Luota siihen, ettei siellä tapahdu mitään, mitä silmäsi eivät voisi sietää.
On kuitenkin sattunut muuan onnettomuus, joka murtaa mieltäni. Eräät hiljattain Ispahaniin saapuneet armenialaiset kauppiaat toivat mukanaan kirjeen, jonka Sinä olit minulle lähettänyt. Toimitin orjan sitä noutamaan. Mutta paluumatkalla hän joutui varkaiden käsiin, niin että kirjekin hukkui. Kirjoita siis minulle kiireesti, sillä minun ymmärtääkseni on Sinulla tapahtuneen vaihdoksen johdosta tärkeitä asioita minulle ilmoitettavana.
Fatmen palatsissa, 6 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1719.
153. kirje.
Usbek kirjoittaa Solimille Ispahanin vaimolaan.
Minä panen raudan käteesi. Minä uskon Sinulle sen, mikä tällä hetkellä on minulle kalleinta maailmassa: kostoni. Astu uuteen toimeesi, mutta älä ota mukaasi sydäntä tai sääliä. Kirjoitan vaimoilleni ja käsken heitä tottelemaan Sinua sokeasti. Niin moninaisten rikosten hämmentäminä he kaatuvat maahan katseistasi. Sinun täytyy palauttaa minulle onneni ja rauhani. Tee vaimolani samanlaiseksi kuin se oli lähtiessäni. Mutta aloita rankaisemalla. Tuhoa syylliset ja pane vapisemaan ne, jotka aikovat syyllisiksi tulla. Mitä hyvitystä voitkaan toivoa isännältäsi niin erinomaisista palveluksistasi! Riippuu vain itsestäsi, kohoatko säätyäsi ylemmäs ja saatko suurempia palkintoja kuin olet milloinkaan osannut kuvitellakaan.
Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1719.