Se kreikkalainen maalari, josta tässä on puhe, on Zeuxis, joka eli 400-luvulla e.Kr. Hänen sanotaan valinneen viisi harvinaisen kaunista kreikatarta malleikseen silloin kun hänen oli Krotonin Heran-temppeliin maalattava kuuluisa taulunsa Helenasta ja siten tulkittava kreikkalaista kauneusihannetta.
Montesquieu käsittelee tässä kirjeessä tahdon vapauden kysymystä, joka siitä lähtien kun Descartes ja Spinoza olivat esittäneet jyrkät mielipiteensä inhimillisten tekojen määrättyihin edellytyksiin liittyvästä riippuvaisuudesta (determinismi), oli ollut kaikkein kiihkeimmin käytyjä kiistoja filosofian alalla. Edeltäjänsä Pierre Bayle'in tavoin puolustaa Montesquieu tässä determinismin vastakohtaa, indeterminismiä, väittäen siis tahdon tekojen olevan ainakin jossain määrin vapaita.
71. kirje.
Tämän kirjeen kristittyjen pyhiä kirjoja koskeva kohta tarkoittaa erästä Vanhan Testamentin paikkaa (5 Moos. 22: 13-21), missä puhutaan naidun naisen neitsyydestä.
72. kirje.
Jean-Babtiste Tavernier (syntynyt Pariisissa v. 1605, kuollut Kööpenhaminassa v. 1689) teki liikemiehenä kuusi matkaa Aasiaan, etupäässä Persiaan ja Intiaan. Hänen näillä matkoillaan tekemänsä havainnot julkaistiin useissakin teoksissa, joista huomattavin oli nimeltään Les six voyages de Jean-Babtiste Tavernier (1676—1677).
Jean Chardin (synt. Pariisissa v. 1643, kuollut v. 1713) liikkui hänkin Aasiassa kauppiaana, hänen isänsä, jalokivikauppias, kun oli lähettänyt hänet Intiaan ostamaan timantteja. Kotimatkallaan hän pysähtyi kuudeksi vuodeksi Persiaan, missä hän enimmäkseen oleskeli Ispahanissa shaahi Abbasin suojattina. Myöhemminkin hän teki matkoja Itämaille. Havaintonsa hän merkitsi kirjaansa Voyages de M:r le chevalier Chardin en Perse et autres lieux de l'Orient, joka ensiksi ilmestyi Lontoossa ja Amsterdamissa vv. 1686-1711 ja joka oli myös varustettu varta vasten mukaan otetun henkilön piirroksilla. Tällä teoksella, josta ilmestyi monta painosta, on ollut melkoinen merkitys tähän aikaan yhä vahvistuvan Itämaa-harrastuksen kannalta.
73. kirje.
Tässä tarkoitetaan Ranskan Akatemian sanakirjaa, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi v. 1694 ja toinen v.1718. Se "äpärä", joka uhkasi tukahuttaa tämän teoksen alkuunsa, oli apotti Antoine Furetière'in Dictionnaire universel, contenant généralement tous les mots français, joka oli ilmestynyt jo v. 1690. Furetière oli erotettu Akatemiasta v. 1685, koska hänen syytettiin epärehellisellä tavalla käyttäneen yksityisen yrityksensä hyväksi virkaveljiensä esitöitä.
75. kirje.