Se lähetystö, josta Montesquieu tässä puhuu, saapui Pariisiin helmikuussa v. 1715 ja muodosti niin sanoaksemme yhden Persialaisten kirjeiden edellytyksiä, koska se enemmän kuin moni muu seikka käänsi suuren yleisön huomiota Itämaihin ja varsinkin Persiaan. Sen esiintymiseen liittyvä ilvenäytelmän sävy on vaikuttanut sen, että jo Montesquieun aikana ja myöhemminkin pidettiin koko juttua joko jonkun persialaisen seikkailijan petoksena tai vanhuudenraihnaan Ludvig XIV:n lähimmän piirin yrityksenä huvittaa kuningasta — Ludvig Suurihan eli silloin viimeistä vuottansa. Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että mainittu lähetystö oli tosiaankin Persian shaahin lähettämä ja että sillä oli määrätty valtiollinen tehtävä suoritettavanaan, nimittäin v. 1708 Ranskan ja Persian välillä tehdyn kauppasopimuksen juhlallinen vahvistaminen. Lähetystön käynti Pariisissa muodostui kuitenkin sen johtajan, Mehemet Riza Begin pöyhkeän ja holtittoman esiintymisen johdosta täydelliseksi ilvenäytelmäksi. Lähempiä tietoja tästä sivistyshistoriallisesti huvittavasta tapahtumasta tarjoaa M. Herbette: Une Ambassade persane sous Louis XIV. Paris, 1907.
93. kirje
Ludvig XIV kuoli 1 p. syysk. 1715. Hän oli syntynyt v. 1638 ja noussut valtaistuimelle v. 1643. Uusi kuningas, Ludvig XV, oli ainoastaan viisivuotias, ja hänen alaikäisyytensä aikana hoiti hallitusta herttua Filip Orléansilainen, kuninkaan setä. 2 p. syysk. 1715 tekemällään päätöksellä kumosi parlamentti Ludvig XIV:n testamenin, jonka mukaan sijaishallitsijan valtaa olisi tuntuvasti rajoittanut ns. sijaishallitusneuvosto. Sen sijaan perustettiin seitsemän "neuvostokamaria" hallinnon eri aloja varten, ja niissä oli sijaishallitsijalla suuri määräämisvalta. Vastalahjaksi sai parlamentti 15 p. syysk. 1715 takaisin "le droit de remontrances'in", joka siltä oli otettu Ludvig XIV:n aikana ja jonka mukaan parlamentilla oli oikeus esittää arvostelevia lausuntoja kuninkaan hallitustoimista.
94. kirje.
Munkki, jolle Usbek kirjoittaa, kuului ns. santoneihin, muhamettilaisiin munkkeihin, joilla oli erikoisen ankarat luostarisäännöt.
Yläegyptiläisen Theban kaupungin läheisissä erämaissa asuneiden erakoiden päämiehiksi mainitut miehet elivät 3. vuosisadanlopussa ja 4. vuosisadan alussa ja kuolivat Paulus Thebalainen n. v. 340, Antonius Komalainen v. 356 ja Pakomius v. 346 j.Kr. Varsinkin oli Pakomiuksen toiminta merkillinen munkkilaisuuden järjestäjänä: hänhän perusti Theban tienoille ensimmäisen luostarin, ympäröimällä joukon lähekkäin olevia erakkomajoja yhteisellä muurilla ja järjestämällä munkkien elämän yhteisellä munkkisäännöllä, joka sekin oli vanhin laatuaan. Sisarelleen Marialle perusti Pakomius myös ensimmäisen nunnaluostarin.
96. kirje.
Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kertoo, että Amasis, Egyptin kuningas (vv. 569-526 e.Kr.), purki Samoksen tyrannin Polykrateen kanssa tekemänsä liiton, koska tämä kieltäytyi sovittamasta jumalia sillä tavalla kuin egyptiläinen oli häntä kehottanut tekemään. Amasiksen menettelyn syynä oli siis etupäässä hänen taikauskoinen rangaistuspelkonsa, eikä suinkaan hänen jalomielisyytensä.
97. KIRJE.
Visapurin kuningaskunta muodosti itsenäisen valtion läntisessä Hindustanissa vv. 1489-1686. Viimeksi mainittuna vuonna valloitti sen suurmoguli Aureng-Zeb.