"Eivät", vastasi hän, "mutta kun sinä herätit minut, luulin tuomiopäivän tulleen ja pelästyin niin ankarasti, että hiukseni kävivät yhtäkkiä valkeiksi".
"Kas niin, kerro minulle", lausui hänelle Jumalan lähetti, "koko Noan arkin historia". Jafet totteli ja esitti yksityiskohtaisen tarkasti kaikki, mitä oli tapahtunut ensimmäisinä kuukausina. Minkä jälkeen hän puhui näin:
"Panimme kaikkien eläinten saastaisuuden yhdelle arkin puolelle. Mutta siitä arkki alkoi niin kovasti kallistua, että säikähdyimme kuoleman omiksi, varsinkin naisemme, jotka valittivat ja huusivat vallan surkeasti. Isämme Noa kysyi Jumalan neuvoa, ja tämä käski hänen ottaa elefantin ja kääntää sen pään sitä puolta kohti, joka kallistui. Tämä suuri eläin teki niin paljon saastaisuutta, että siitä syntyi sika."
Uskotteko nyt, Usbek, että me tästä ajasta lähtien olemme pysyneet siasta erossa ja että me olemme pitäneet sitä saastaisena eläimenä!
"Mutta kun sika pöyhi joka päivä tätä saastaisuutta, nousi siitä sellainen lemu arkkiin, ettei se voinut itsekään olla aivastamatta. Ja sen kärsästä tuli ulos rotta, joka alkoi nakertaa kaikkea, mitä vain sen eteen osui. Tämä kävi Noalle niin sietämättömäksi, että hän luuli viisaimmaksi kysyä jälleen Jumalan neuvoa. Hän käski Noan iskeä leijonaa vahvasti otsaan: leijona aivasti myös ja puhalsi kuonostaan kissan."
Luuletteko näiden eläinten olevan yhätikin saastaisia? Miltä teistä näyttää?
Milloin te ette siis huomaa eräiden asiain saastaisuuden syytä, johtuu se siitä, että ette tunne niin monia muita asioita ja että teillä ei ole tietoa siitä, mitä on tapahtunut Jumalan, enkelien ja ihmisten välillä. Te ette tunne iankaikkisuuden historiaa. Te ette ole lukeneet kirjoja, jotka on kirjoitettu taivaassa. Mitä teille on niistä ilmoitettu, muodostaa vain pienen jumalallisen kirjaston osan. Ja nekin, jotka ovat meidän tavallamme päässeet niitä lähemmäs jo tässä elämässä, ovat yhäti pimeyden ja tietämättömyyden vallassa. Hyvästi. Asukoon Muhammed sydämessänne!
Kumissa, viimeisenä päivänä Chahban-kuuta v. 1711.
19. kirje.
Usbek kirjoittaa ystävälleen Rustanille Ispahaniin.