Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711.
21. kirje.
Usbek kirjoittaa valkoiselle ylieunukille.
Teidän tulee vavista avatessanne tätä kirjettä, tai oikeammin: Teidän olisi tullut vavista salliessanne Nadirin kavaluuden tapahtua. Te, joka ette kylmässä, riutuvassa vanhuudessanne saata rikokseen joutumatta kohottaa katsettanne rakkauteni pelottaviin esineihin, Te, jonka ei ole milloinkaan sallittu astua pyhyyttä häväisevällä jalallanne sen kauhistavan paikan kynnykselle, joka kätkee heidät kaikkien silmiltä, Te annatte niiden, joiden käytöksen valvominen on Teille uskottu, tehdä sellaista, mitä Te itse ette olisi rohjennut tehdä, ettekä Te huomaa salamaa, joka on aivan valmiina iskemään sekä heihin että Teihin!
Ja mitä te olette muuta kuin kurjia työkaluja, joita minä saan särkeä mieleni mukaan, jotka olette olemassa vain siinä määrin kuin osaatte totella, jotka olette maailmassa vain elääksenne minun käskyjeni vallassa tai kuollaksenne heti kun minä niin määrään, jotka hengitätte vain sikäli kuin minun onneni, rakkauteni, mustasukkaisuuteni tarvitsevat teidän alhaisuuttanne, ja joilla ei vihdoin saata olla muuta osaa kuin alistuminen, ei muuta sielua kuin minun tahtoni eikä muuta toivoa kuin minun autuuteni?
Minä tiedän muutamien vaimojeni vain kärsimättömänä noudattavan velvollisuuden ankaria lakeja, minä tiedän mustan eunukin alituisen läsnäolon kiusaavan heitä ja minä tiedän heidän olevan kyllästyneitä näihin inhoittaviin olentoihin, jotka on toimitettu heidän läheisyyteensä siinä tarkoituksessa, että he sitä kiihkeämmin kaipaisivat puolisoansa. Minä tiedän kaiken tämän. Mutta Te, joka mukaannutte tähän epäjärjestykseen, Te tulette saamaan sellaisen rangaistuksen, että se panee vapisemaan kaikki, jotka käyttävät väärin minun luottamustani.
Minä vannon kautta taivaan kaikkien profeettain ja kautta Alin, suurimman kaikista, että jos Te poikkeatte velvollisuudestanne, minä tulen antamaan Teidän hengellenne yhtä paljon arvoa kuin niiden hyönteisten hengelle, jotka osuvat jalkojeni alle.
Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711.
22. kirje.
Jaron kirjoittaa ylieunukille.