Musta eunukkisi Ismael on äskettäin kuollut, mahtava herra, enkä minä voi olla hankkimatta toista hänen tilalleen. Kun eunukit ovat tavattoman harvinaisia nykyaikaan, olin ajatellut käyttää erästä mustaa orjaa, joka asustaa maatalossasi, mutta en ole tähän asti saanut häntä suostumaan tähän toimeen. Kun se minun ymmärtääkseni koituu lopultakin hänen edukseen, halusin joku päivä sitten käydä häneen käsiksi kovanpuoleisin kourin, ja toimien yhdessä puutarhojesi päällysmiehen kanssa, määräsin hänet saatettavaksi vastoin hänen tahtoaan siihen tilaan, että hän kykenee tekemään Sinulle niitä palveluksia, jotka ovat sydäntäsi lähinnä, ja elämään minun tavallani näissä pelottavissa paikoissa, joihin hän ei uskalla edes katsahtaa. Mutta hän alkoi ulvoa niinkuin olisi tahdottu nylkeä hänet elävältä ja kiemurteli ja koukerteli niin että hän pääsi käsistämme ja väisti kohtalokkaan veitsen. Olen kuullut hänen aikovan kirjoittaa Sinulle pyytääkseen armoa, väittämällä minun ryhtyneen tähän tuumaan vain leppymättömässä kostonhimossani, maksaakseni hänelle ne erinäiset purevat sukkeluudet, joita hän sanoo minusta lasketelleensa. Kuitenkin vannon Sinulle sadantuhannen profeetan kautta, että minä olen toiminut vain pitämällä Sinun parastasi silmällä, koska se on ainoa asia, joka on minulle kallisarvoinen ja jota paitsi minä en välitä mistään. Minä heittäydyn kasvoilleni jalkojesi juureen.
Fatmen palatsissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713
42. kirje.
Pharan kirjoittaa kaikkivaltiaalle herralleen Usbekille.
Jos olisit täällä, mahtava herra, ilmestyisin näkyviisi kokonaan valkoisen paperin peittämänä, eikä sitä olisi vieläkään tarpeeksi minun voidakseni kirjoittaa siihen kaikki ne solvaukset, joilla Sinun musta ylieunukkisi, ilkein kaikista ihmisistä, on minua Sinun lähdettyäsi loukannut.
Pannen tekosyyksi eräät ivalliset sukkeluudet, joita hän väittää minun lausuneen hänen onnettomasta tilastaan, valaa hän ylitseni ehtymätöntä kostoaan. Hän on yllyttänyt minua vastaan puutarhojesi julman päällysmiehen, joka Sinun lähdettyäsi on pakottanut minut aivan ylivoimaisiin töihin, niin että minä olen jo tuhannet kerrat ollut menettämäisilläni henkeni, kuitenkaan koskaan menettämättä intoani palvella Sinua. Kuinka monasti olenkaan puhellut itsekseni: "Minulla on lempeä isäntä ja kuitenkin olen minä onnettomin orja maan päällä!"
Minä tunnustan Sinulle, mahtava herra, etten luullut enää suuremman kurjuuden joutuvan osakseni. Mutta se eunukki-petturi onkin nyt tahtonut kruunata ilkeytensä. Muutamia päiviä sitten määräsi hän minut omalla yksityisellä vallallaan pyhien vaimojesi vartijaksi, ja siis myös alistumaan käsittelyyn, joka olisi minusta tuhat kertaa julmempi kuin kuolema. Ne, joita jo heidän syntyessään julmat vanhemmat on heidän onnettomuudekseen sillä tavalla käsitelleet, etsivät ehkä lohdutusta siitä tosiasiasta, etteivät he ole milloinkaan muuta tilaa tunteneetkaan. Mutta jos minut pakotetaan alentumaan ihmisarvostani ja jos se minulta riistetään, kuolen minä tuskasta, ellen minä kuole siitä raakalaisteosta.
Syleilen jalkojasi syvässä nöyryydessä, ylevä herra. Toimita niin, että minä saan kokea tämän niin suuresti kunnioitetun hyveen seurauksia ja ettei voida sanoa yhden onnettoman lisää ilmestyneen Sinun käskystäsi maan päälle.
Fatmen puutarhoissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713.
43. kirje.