Olen kuullut vaimolan olevan sekasorron vallassa ja täynnä sisäistä riitaa ja eripuraisuutta. Enkö minä lähtiessäni kehottanut teitä noudattamaan rauhaa ja hyvää sopua? Te lupasitte sen: teittekö niin vain minua pettääksenne?
Tepä tässä itse pettyisitte, jos tahtoisin seurata ylieunukin antamia neuvoja, jos minä tahtoisin käyttää valtaani pakottaakseni teidät elämään niin kuin minun varoitteluni käskivät teitä elämään.
Minä en kuitenkaan osaa käyttää näitä väkivaltaisia keinoja ennenkuin olen koettanut kaikkia muita. Tehkää siis omaksi hyväksenne se, mitä ette ole tahtoneet tehdä minun hyväkseni.
Ylieunukilla on paljon valittamisen aihetta: hän sanoo, että te ette välitä hänestä vähääkään. Kuinka voitte sovelluttaa tämän käytöksen asemaanne kuuluvaan vaatimattomuuteen? Eikö hyveenne ole minun poissa ollessani uskottu hänen haltuunsa? Se on pyhä aarre, jonka vartija hän on. Mutta se halveksiminen, mitä te hänelle osoitatte, lausuu ilmi, että he, joiden määränä on saada teidät elämään kunnian lakien kuuliaisuudessa, ovat teille vastenmielisiä.
Minä pyydän siis teitä muuttamaan käytöstänne ja menettelemään niin, että minä voin toisen kerran hylätä ne ehdotukset, joita minulle tehdään teidän vapautenne ja rauhanne kahlitsemiseksi.
Sillä minä tahtoisin saada teidät unohtamaan, että minä olen teidän herranne, muistaakseni vain, että minä olen teidän puolisonne.
Pariisissa, 5 p. Chahban-kuuta v. 1714.
66. kirje.
Rica kirjoittaa ———:lle.
Täällä harrastetaan hyvin innokkaasti tieteitä, mutta enpä tiedä, ollaanko täällä kovin oppineita. Joka epäilee kaikkea ajattelijana, ei uskalla kieltää mitään jumaluusoppineena: tämä ristiriitainen mies on aina tyytyväinen itseensä, kunhan vain sovitaan arvonimistä.