76. kirje.
Usbek kirjoittaa ystävälleen Ibbenille Smyrnaan.
Lait ovat hirvittävän ankaria Euroopassa niille, jotka surmaavat itsensä. Heidät tapetaan niin sanoakseni toisen kerran. Heitä raahataan häpeällisesti pitkin katuja, heidät julistetaan kunniattomiksi ja heidän omaisuutensa takavarikoidaan.
Minusta nähden, Ibben, ovat nämä lait hyvin kohtuuttomia. Jos minua painaa tuska, kurjuus, halveksunta, miksi tahdotaan estää minua lopettamasta vaivojani ja miksi tahdotaan minulta julmasti riistää apukeino, joka minulle on tarjona?
Miksi tahdotaan pakottaa minua työskentelemään yhteiskunnan hyväksi, jonka jäsenyydestä minä suostun luopumaan, ja pitämään vastoin tahtoani sopimus, jonka tekemiseen minä en ole ottanut osaa? Yhteiskunta on perustettu keskinäiselle edulle, mutta jos se käy minulle rasittavaksi, niin kuka estää minua siitä kieltäytymästä? Elämä on annettu minulle lahjaksi: minä voinen siis palauttaa sen silloin kun se ei ole enää lahja, sillä kun syy lakkaa, täytyy seurauksenkin lakata.
Voiko ruhtinas vaatia minua olemaan hänen alamaisensa silloin kun minä en lainkaan käytä alamaisuudesta johtuvia etuja? Voivatko kansalaistoverini pyytää niin kohtuutonta jakoa, jossa on kysymys heidän hyödystään ja minun epätoivostani? Voiko Jumala vastoin kaikkien hyväntekijäin tapaa tuomita minut ottamaan vastaan armonosoituksia, jotka ovat minulle rasitukseksi?
Minä olen velvollinen noudattamaan lakeja niin kauan kuin elän lakien alaisena. Mutta kun en enää elä niiden alaisena, voivatko ne sitoa minua silloinkin?
Mutta, sanottaneen, tehän särette Kaitselmuksen säätämän järjestyksen. Jumala on liittänyt ruumiiseenne sielun, ja te erotatte sen siitä: te vastustatte siis hänen tarkoitusperiään ja olette hänelle tottelematon.
Mitä sillä tarkoitetaan? Särkisinkö minä Kaitselmuksen säätämän järjestyksen sillä, että muutan aineen muodostelmia ja teen nelikulmaiseksi pallon, jonka liikkeen ensimmäiset lait, s.o. luomisen ja säilymisen lait, olivat tehneet pyöreäksi? Epäilemättä en. Minä vain käytän oikeutta, joka on minulle annettu, ja siinä merkityksessä voin häiritä aivan mieleni mukaan koko luontoa kenenkään voimatta sanoa minun vastustavan Kaitselmusta.
Onko maailman kaikkeudessa oleva vähemmän järjestystä ja suunnitelmaa sitten kun minun sieluni on eronnut ruumiista? Luuletteko tämän uuden yhdistelmän olevan vähemmän täydellisen ja vähemmän yleisistä laeista riippuvaisen ja luuletteko maailman siinä mitään menettäneen ja Jumalan töiden olevan vähemmän suuria tai oikeammin sanoen vähemmän rajattomia?